Doug Liman on hyvin ailahtelevainen ohjaaja. Välillä hänen elokuvansa onnistuvat olemaan erittäin hyviä, kuten vaikkapa Medusan verkko, mutta toisinaan taas ne voivat flopata karkeasti kuten vaikkapa Mr. & Mrs. Smith. Mielenkiinnolla katsastin Limanin uusimman elokuvan, vuonna 2008 valmistuneen Jumperin. Onnistuuko Jumper olemaan merkkipaalu Limanin uralla, vai laskeeko se ohjaaja Limanin imagoa lopullisesti? Lähtökohdat vaikuttavat ainakin hyvältä, varsinkin käsikirjoituksen puolelta. Toinen käsikirjoittaja David S. Goyer on käsikirjoittanut mm. onnistuneen Batman Beginsin ja briljantin mestariteoksen Yön ritarin. Näyttelijöinä ovat mm. Star Warseista Anakin Skywalkerina tutuksi tullut Hayden Christensen ja aina yhtä loistava Samuel L. Jackson.
Jumper kertoo nuoresta miehestä nimeltä David Rice (Christensen). Ricella on hyvin erikoislaatuisia kykyjä. Hän pystyy ”hyppäämään” eli toisin sanoen teleporttaamaan paikasta toiseen. Vaikkapa Himalajalta suoraan Havaijille. Uskomatonta, eikös olekkin? No, David päättääkin ottaa kaiken ilon irti elämästään ja viettää päivänsä Egyptin pyramideja tiiraillen taikka lapsuuden ihastuksen Millien (Rachel Bilson) kanssa hengaillen. Rentous ja ilo eivät kuitenkaan kestä ikuisesti. Oudot paladiinit johtajanaan häikäilemätön ja kylmäverinen Roland (Jackson) metsästävät muita ”hyppääjiä” ympäri maailmaa, ja tekevät heistä selvää. David on vaarassa, samoin kuin muut maailman hyppääjät. Onko ainoa keino selvitä paeta, vaiko taistella vastaan?
Liman voi huokaista helpotuksesta. Jumper ei ole huono elokuva. Päinvastoin se on erittäin viihdyttävä ja vauhdikas adrenaliinipaukku. Varsinkin visuaalisesti Jumper on äärimmäisen tyylikäs. Teleportaatio-kohtaukset on tehty todella todenmukaisiksi ja aidon oloisiksi. Myöskin äänipuoli on erittäin vahvan ja voimakkaan kuuloista, mikä kuulostaa tehokkaissa kotiteatterikaiuttimissa mahtavalta. Myöskin musiikkivalinnat ovat toimivia ja antavat piristettä sekä tyyliä tähän valmiiksi tyylikkääseen pätkään mukaan.
Hayden Christensen ei vieläkään onnistu tuomaan täyttä potentiaaliansa esille. Miehessä olisi potkua huippuluokan roolisuoritukseen. Jumperissa Hayden jää hiukan kolkoksi ja vähäeleiseksi. Lisäksi mies näyttää alati hämmentyneeltä kameroiden edessä. Sen sijaan aina loistokkaan rajan ylittävä Samuel L. Jackson ylittää tuon tutun rajan jälleen kerran. Tuntuu ettei mieheltä tule ikinä yhtään huonoa roolisuoritusta. Samppa on äärimmäisen cool paladiinitappaja Rolandina ja saa katsojan veret seisahtumaan tylyllä puhetyylillään ja katseellaan. Teinisarja OC:sta tuttu teiniprinsessa Rachel Bilson on naurettavan teinimäinen Jumperissakin. Nainen ei todellakaan osaa näytellä, ja roikkuukin vain kameroiden edessä säälittävään malliin. Harmi, kun Millien rooliin ei löytynyt ketään edes hitusenkaan parempaa näyttelijää.
Jumper ei ole mestariluokan teos, vaikka sen visuaalisuus onkin mestariteoksen luokkaa. Loppuratkaisu pistää väkisinkin jauhot suuhun kliseisyydellään ja ennalta-arvattavuudellaan. Ja järkeä ei Jumperissa ole luonnollisestikkaan mukana, mutta onneksi katsominen oli niin viihdyttävää, ettei järkeä jäänyt kaipamaan. Käsikirjoitus ja dialogit ovat toimivia, eikä niistä löydy huonoa sanottavaa. Kokonaisuutena Jumper on vauhdikasta ja viihdyttävää perjantai-illan viihdettä, jota katsoessa puolitoistatuntinen tuntuu suorastaan hyppäävän loppuunsa.
