Pienimuotoisten, mutta tunnelmiltaan sopivan terävien rikostrillereiden (Pikku Odessa), (The Yards), (We Own the Night) ja parin vuoden takaisen historiallisen seikkailuelokuvan (The Lost City of Z) ohjaaja & käsikirjoittaja James Gray hyppää kokonaan sci-fin kimppuun uusimassa ohjaustyössään Ad Astra joka on ollut James Grayn eräänlainen monivuotinen unelmaprojekti, joka kuitenkin koki pari takaiskua ja ensi-iltaa jouduttiin siirtämään pariinkin otteeseen.
James Gray on halunnut tehdä sci-fi elokuvan johon on otettu pieniä vaikutteita menneiden vuosien ja muutamista lähivuosien sci-fi kulmakivistä kuten Stanley Kubrickin (2001: Avaruusseikkailu), Andrei Tarkovskyn (Solaris), Christopher Nolanin (Interstellar) ja Alfonso Cuarónin (Gravity), mutta James Gray on silti halunnut tehdä Ad Astrasta täysin omannäköisensä sci-fi elokuvan.
Armeija taustainen astronautti Roy McBride (Brad Pitt) on suorittamassa korjaustehtävää maata kiertävällä satelliitillä kunnes yhtäkkiä mystinen energiapurkaus laukaisee vakavan onnettomuuden. Roy putoaa ja luulee kuolevansa, mutta selviää tapaturmasta suurella onnella. Roy saa kuulla kenraali Rivasilta (John Ortiz) ja eversti Pruittila (Donald Sutherland) että hänen vuosikymmeniä sitten salaperäisesti kadonnut ja jossain menehtyneeksikin todettu astronautti isänsä Cliffordin (Tommy Lee Jones) tekemän tieteellisen kokeen aikana havaittiin samanlainen energiapurkaus kuin Royn kokemalla satelliitillä. Armeija päättää lähettää Royn selvittämään avaruuden laitamille todisteita isästään. Hiljalleen matkan aikana Roy alkaa epäillä olevansa tekemisissä paljon isompien asioiden kanssa mitä aluksi tehtävästä ja hänen isästä kerrottiin.
Ad Astra on seesteisen kaunis ja paikoin jopa uniikinomainen psykologinen sci-fi draamatrilleri joka näyttää avaruuden juuri niin kauniina ja karuna paikkana kuin voi kuvitella. James Gray kuljettaa tarinaa melkein runollisen rauhallisesti hieman jopa Terrence Malickin ja Francis Ford Coppolan ohjaamien elokuvien hengessä eteenpäin antaen tarinan hahmoille mainiosti aikaa tarinan keskellä. Tunnelmaltaan Ad Astra on hienon vahva sci-fi elokuva jossa hahmojen väliset tunteet tuodaan erinomaisesti esille. Erityisesti isän ja pojan välisestä kadonneesta siteestä revitään haavat syvältä auki.
Ad Astra ei ole mikään pelkkä sci-fi toimintaelokuva niin kuin elokuvan ennakkomainonta hieman antoi ymmärtää vaan Ad Astra on enemmänkin yhden miehen ajatuksellinen matka sovittamaan elämänsä asioita syvällä avaruudessa. Tosin muutamat hienosti toteutetut toiminalliset trillerikohtaukset maustavat erinomaisesti hienoa sci-fi tarinaa. Varsinkin alkupuolen satelliittionnettomuus saa teatterissa puristamaan käsinojaa varsin lujaa kun kaikki tuntuu yhtäkkiä putoavan alta pois ja takaa-ajokohtaus kuussa näyttää juuri niin uskomattomalta kuin kuulostaakin. Christopher Nolanin (Interstellarin) ja (Dunkirkin) kuvannut Hoyte Van Hoyteman kuvaama Ad Astra on visuaalisesti kaunis sci-fi elokuva.
James Grayn ja Ethan Grossin käsikirjoittama Ad Astra on viihdyttävä kuvaus lähitulevaisuuden avaruusmatkailusta ja samaan aikaan repäisevä kuvaus ihmismielen herkkyydestä avaruuden tyhjiössä ja matkasta jonnekin tuntemattomaan selvittämään jotain elämää isompaa mysteeriä. Taustalla miehet heittävät pohdiskelevia kysymyksiä ilmaan onko jonkilaista mahdollisuutta muokata jopa kokonaista elämää jollain tieteellisellä kokeella ja kenellä on siihen lopulta oikeus. Muutamat hahmojen väliset tunteelliset dialogijaksot saavat aidosti pohtimaan elämää ja sen tarkoitusta.
Juuri vuoden 1969 Hollywoodin elokuvamaailmassa stuntmiehenä esiintynyt Brad Pitt tekee jälleen erinomaisen vahvan roolityön astronauttina joka joutuu kohtaamaan menneisyyden synnit avaruusmatkalla. Tommy Lee Jones on myös hyvä salaperäisen Cliffordin roolissa vaikka suurimmaksi osaksi mies onkin takaumissa ja videotallenteissa, mutta onnistuu konkari puhaltamaan tarinaan ripauksen kokemuksen henkeä. Liv Tyler tuo tarinaan annoksen herkyyttä Royn hieman etääntyvänä vaimona. Donald Sutherland ja John Ortiz hoitavat roolinsa konkarimaisella ammattitaidolla.
Kokonaisuutena Ad Astra on visuaalisesti kaunis ja pohdiskeleva avaruusmatka elämänrajan tuolle puolelle.
