1999 George Lucasin aloittama esiosatrilogia Star Warsille oli hyvä ajatus. Ensimmäisessä elokuvassa olisi ollut parantamisen varaa ja lisäksi virheistä opitaan. Näitä virheitä ei kuitenkaan korjattu jatko-osassa, joka sai nimen Star Wars Episode II – Attack Of The Clones eli suomennettuna Kloonien hyökkäys.
Anakin Skywalkerista on kasvanut jedi ja hän ja Obi-Wan Kenobi ovat saaneet tehtäväkseen suojella Padméa, johon Anakin rakastuu. Valitettavasti Jedit eivät saa noin vaan mennä naimisiin ja heidän on toteltava sääntöjä.
Tämä elokuva toistaa samat huonot asiat kuin edeltäjänsä. Tässä juoni on erittäin sekava ja mitäänsanomaton, joka koituu huonoksi puoleksi. Muistan vain pieniä pätkiä tarinasta ja se siitä. Tälläkin kertaa eniten on panostettu lavastukseen ja puvustukseen, jotka ovat todella hienoja. Myös erikoistehosteisiin on santsattu, johon koko elokuva nojautuu. Jos erikoistehosteet olisi huonoja, silloin elokuva olisi ollut vielä huonompi. Ainoa mistä erikoistehosteesta en pitänyt on Yoda. Musiikki on jälleen tyylikästä.
Näyttelijäporukassa Jake Lloydin Anakin Skywalkerina on korvannut Hayden Christensen, joka ei ole Lloydia yhtään parempi. Hän on aivan tavallinen roolissaan eikä tee mitään uskomattoman hienoa työtä. Hän vain on! Padména nähdään jälleen Natalie Portman, joka ei myöskään loista roolissaan. Hän on parantanut hieman suoritustaan viime elokuvasta, mutta tätä ei välttämättä edes huomaa. Näiden kahden hahmojen välillä on tässä tietenkin rakkaustarina, joka on kielletty. Tämä on kaikille tuttua. Mutta esiosatrilogian aimmessa osassahan Anakin oli vasta lapsi ja Padmé oli nuori nainen. Tässä jatko-osassa Anakin on kasvanut, mutta Padmé ei ole kasvanut. Tämä on jäänyt ikuiseksi mysteeriksi itselleni. Ikäerot! No, kuitenkin. Sitten on Ewan McGregorin Obi-Wan Kenobi, joka on samanlainen tapaus kuin Portman eli hänen parannusta roolin suhteen ei edes todennäköisesti huomaa. Samuel L. Jackson on hyvä roolissa, mutta olisi tarvinnut paremman elokuvan esiintyäkseen maineikkaasti. Viimeinen hahmo minkä koen tärkeänä arvostelussa on Christopher Leen esittämä Kreivi Dooku. Jälleen on yritetty luoda hahmoa, joka olisi Darth Vaderin veroinen punaista valomiekkaa heilutteleva pahis. Kyseistä hahmoa esittänyt näyttelijä tuntui hieman… erikoisella, koska en saanut roolisuorituksesta mitään irti. Dookun ja Yodan taistelu on ihan hieno, mutta ei mikään kovin eeppinen.
Elokuva saattaa olla liian lapsellinen aikuisille, mutta Star Wars-fanit kyllä jaksavat katsoa tämän, vaikka tästä ei niin hirveästi välittäisikään.
