Big Game on vuonna 2014 ilmestynyt toimintaelokuva. Se on siitä erikoinen, että se on kotimainen suuren budjetin leffa. Suomalaisten mukaan elokuvaa on päässyt vahvistamaan esimerkiksi Samuel L. Jackson. On hienoa, että tälläinen näyttelijä on saatu mukaan tähän leffaan. Ohjaamisesta on pitänyt huolen Jalmari Helander. Hänen lisäkseen käsikirjoituksen on luotsannut Petri Jokiranta. Tämä leffa on kieltämättä eeppinen tapaus.
USA:n presidentin vierailu Suomeen saa ikävän käänteen, kun terroristit pudottavat koneen alas. Presidentti onnistutaan lähettämään pakokapselissa Suomen erämaahan. 13-vuotias Oskari ottaa presidentin mukaansa, mutta erimielisyyksiähän siitä seuraa. Lisäksi suuri ongelma on se, että terroristit ja presidentin pettänyt henkivartija jahtaavat heitä. Samaan aikaan Amerikassa yritetään kaikin tavoin saada tieto miksi näin tapahtui, missä presidentti on ja kuka on kaiken takana. Pystyykö Oskari kaiken keskellä toteuttamaan tehtäväänsä metsästää metsän kuningas? Eikös presidenttikin ole jo aika hyvä saalis?
Big Game on visuaalisesti upea ja äänimaailmaltaan vähintään yhtä hyvä. Tehosteet toimivat ja niitä pamautetaan ruutuun aina silloin tällöin. Ei kuitenkaan liikaa. Kuvauspaikat ja lavastus on myös todella hienoa. Sitten on käsikirjoitus, joka on elokuvan suurin ongelma. Elokuvassa nähdään esimerkiksi tälläinen klisee: ensin kaksikko ei oikein tule juttuun, mutta lopussa ollaan parhaita kavereita. Minusta tuo on jo aika kulunut idea. Ja sitten Jim Broadbent lavastaa lopussa varaprisedentin kuoleman onnettomuudeksi. Tämä tuntui täysin irralliselta ja turhalta kohdalta tähän elokuvaan. Tämä juonenkäänne ei vaikuttanut itse elokuvaan mitenkään tai ainakaan siihen miten ajattelee Big Gamen omassa päässään. Sitten on sellainen kohtaus missä Oskari juoksee putoavaa lentokonetta pakoon. Tässä vaiheessa Oskarin olisi järkevästi ajateltuna juosta sivulle, mutta tosin tämä on elokuva. Big Game yrittää aina näyttää coolilta ja siltä se näyttääkin, mutta coolilta näyttäminen on vaikuttanut elokuvan käsikirjoitukseen. Ollaan käytetty nähtyjä juttuja. Amerikan komentokeskuksessa olevat kohtaukset eivät onnistu viihdyttämään samalla tavalla kuin karussa erämaassa olevat kohtaukset. Alussa niin mukavalta hahmolta tuntunut Morris osoittautuukin kusipääksi. Tätä juonenkäännettä en osannut odottaa.
Onni Tommila esittää sitä tuttua hahmoa joka tahtoo jotain todella paljon, mutta ei pysty siihen. Tommila onnistuu roolissan niin hyvin kuin lapsinäyttelijä voi onnistua. Vanha kunnon Samuel L. Jackson vetää perusvarman roolisuorituksen ja se toimii ainakin omalla kohdallani. Jim Broadbent tekee parasta jälkeä tuolla Amerikan komentokeskuksessa olevista tyypeistä, vaikka kukaan siellä ei kovinkaan paljoa saa ruutuaikaa. Periaatteessa eniten keskitytään Oskariin ja presidenttiin. Välillä hypätään taas terroristien matkaan.
Suosittelen jokaiselle tätä elokuvaa lämpimästi. Pläjäys tuo mieleen kultaisten 80-luvun toimintaelokuvien hallitsevan ajan. Voin luvata, että tulet viihtymään tämän parissa.
