Kongressiedustaja tulee murhatuksi ja murha lavastetaan sydänkohtaukseksi. Mutta eräs mies saa tapahtuman videonauhalleen ja antaa sen ennen kuolemaansa entiselle opiskelukaverilleen lakimies Robert Clayton Deanille (Smith). Mutta muutkin ovat halukaita saamaan nauhan käsiinsä ja he ovat valmiita käyttämään kaikkia keinoja.
Kuten jo juonesta voi päätellä, niin Valtion vihollinen on melko tavanomainen trilleri, joita Hollywoodista tulee säännöllisesti. Ja kun ohjaajana on Tony Scott ja Jerry Bruckheimer tuottaa, niin se kertoo elokuvan tasosta kaiken oleellisen. Luvassa on tavanomainen keskitason trilleri, jotka on rakennettu tunnettujen starojen ympärille. Vauhtia ja ennalta-arvattavuuksia riittää. Tässä ei ole oikeastaan mitään omia ideoita, vaan kaikki on jo nähty. On takaa-ajettu tavallinen heppu, isojen tahojen salaliittoa jne.
Toteutuskin on aika lailla sitä, mitä Scottilta ja Bruckheimerilta voi odottaa. Kliseitä ja hölmöyksiä on tungettu mukaan. Ei ole mitenkään vaikea arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kyllä tässä ajoittain saadaan jännitystä luotua, mutta ne tilanteet ei kauan kestä. Eivätkä myöskään kohtaukset. Scott käyttää tässäkin elokuvassa tapansa mukaan nopeita leikkauksia, eikä kamera kovin kauaa malta pysyä paikoillaan. Hyvä esimerkki siitä, miten leikkauksilla voidaan ryssiä asiat on lopun ammuskelukohtaus. Siitä ei saa mitään tolkkua ja tilannetta menee muutenkin turhan äkkiä ohi.
Ei tämä muutenkaan mitenkään loistokas elokuva ole. Tapahtumien kulussa on lukuisia juonenaukkoja ja epäuskottavuuksia. Monesti vain mennään kovaa vauhtia eteenpäin, ilman mitään kehittelyjä. On myös varsin huvittavaa kamerateknologiaa. Kuvakulmia vaihdellaan todella paljon ja zoomaamalla saadaan vielä terävää kuvaa ilman pienintäkään pikselöittymistä. Dialogi on sentään paikoitellen ihan toimivaa, mutta ei tässä mitään ihmeellistä kuulla.
Mutta vaikka Valtion vihollinen sisältää lukuisia ongelmia, niin on tämä silti ihan perusviihdyttävä elokuva, jonka kyllä katsastaa paremman puutteessa.
