Viisi teini-ikäistä nuorta joutuvat, kukin omasta syystään kahdeksan tuntiseen jälki-istuntoon erääksi lauantaiksi. Mukana on kaikki kouluelämän stereotypiset hahmot: nuorisorikollinen (Judd Nelson), suosittu prinsessa (Molly Rigwald), älykkö (Anthony Michael Hall), urheilija (Emilio Estevez) ja outo ulkopuolinen (Ally Sheedy). Koulun asennevammainen rehtori (Paul Gleason) lukitsee porukan koulu kirjastoon, mutta viisikko viettää siitä huolimatta ikimuistettavan päivän yhdessä.
Vuonna 1985 valmistunut Breakfast Club on mielestäni klassikko, joka jokaiselle teini-ikäiselle pitäisi näyttää osana koulujen opetussuunnitelmaa. Elokuva on vielä yli 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen ajankohtainen kuvatessaan kouluelämän klikkisijoittelua. Käsikirjoitus ei ole ehkä ihan huipputasoa, koska sisältö on aika yksitoikkoista ja epäuskottavaa. Perusjuoni on kuitenkin toimiva ja näppärä. Elokuva kehittyy ajan kanssa siihen suuntaan, että kiinnostaisi nähdä mitä henkilöille tapahtui elokuvan jälkeen.
Viidestä nuoresta näyttelijästä Molly Ringwald, Anthony Michael Haal ja Ally Sheedy tekevät parhaimmat suoritukset. Rikollispojua esittävällä Nelsonilla menee välillä vähän yli yrittämisen puolelle ja urheilijapoju Estevez keskittyy näyttämään kauniilta.
