Toimintatähti Van Damme oli uransa huipulla saavuttaessa 1990-luvulle. Tappelupätkät Bloodsport ja Kickboxer olivat tehneet hänestä uuden toimintalegendan. 1990-luvun alkajaisiksi Van Damme teki tyyliään kunnioittavan leffan Lionheart, jota hän oli myös käsikirjoittamassa.
Tällä kertaa Jean-Caude Van Damme on Lyon, muukalaislegioonan sotilas, joka luopui entisestä elämästään liittyessä muukalaislegioonaan. Palveluspaikkaan Pohjois-Afrikkaan saapuu kuitenkin viesti, jossa kerrotaan, että Lyonin veli makaa Los Angelesin sairaalassa kuolemaisillaan. Muukalaislegioonasta ei noin vain lähdetä, joten Lyon joutuu käyttämään vähän voimaa karatakseen sieltä. He ajattelevat, että ei Lyon pääse erämaan läpi, mutta he eivät ole ottaneet huomioon, että Lyonia näyttelee Van Damme ja Van Damme pystyy mihin vain. Lyon pääsee meriteitse New Yorkiin, josta hän aikoo lähteä Los Angelesiin. Nykissä hän tapaa katutappeluita harrastavan Joshuan, joka huomaa Lyonin kyvyt. Yhdessä he saapuvat Losiin, jossa he elättävät itsensä Lyonin tappelutaidoilla. Veli on kuollut, mutta Lyon haluaa kuitenkin auttaa veljensä perhettä, joten tappelut seuraavat toisiaan ja vastustajat vain pahenevat. Samalla mustiin pukeutuneet miehet varjostavat Lyonia.
Lionheart on tunnelmallinen toimintapätkä, jota on maustettu yllättävän paljon draama-aineksilla. Elokuvan näyttelijät ovat pahoja ylinäyttelijöitä ja Van Damme pökkelöi läpi leffan. Mutta kun kyseessä on b-luokan toimintapläjäys, niin Van Damme on mies paikallaan. Erittäin kliseinen leffa on erittäin hupaisa, kun katsoo miten vakavasti tekijätiimi on elokuvan ottanut. Väkivaltaiset taistelukohtaukset ovat taas kerran niitä elokuvan kohokohtia, kun Van Dammen leffasta kerran puhutaan. Rystyset verillä entinen balettitanssija hakkaa lihaskimppuvastustajia, mutta oli kuinka lihaskimppu tahansa, niin Van Dammea on mahdoton voittaa. Debytoiva ohjaaja Sheldon Lettich on aika onneton, niinpä hän on tajunnut panostavansa juuri näihin näyttäviin taistelukohtauksiin, mikä oli hyvä ratkaisu.
Lionheart – liian kova kuolemaan on viihdyttävää mättöä, jota on mukava katsella vaikkapa kaveriporukan kanssa väsyneessä mielentilassa. Elokuvallisesti tämä on kuitenkin täyttä roskaa, mutta leffa on sulavasti etenevää perusmättöä, jonka viihdearvo on korkeuksissa. Asenne on väkivaltaa ihannoiva, mutta kantaa muutetaan juuri loppumetreillä, mikä vain nostaa tämän viihdearvoa. Jupiterin mahdottoman huono DVD-julkaisu vielä antaa oikeanlaisen tunnelman tällaisen viihdyttävän roskan katsomiseen. Jos Karate Kid -tyylinen loistava kasarikura (mitä Lionheart ei valmistusvuotensa vuoksi edusta) ja muut Van Damme -pätkät kolahtavat, niin Lionheart on varma viihdyttäjä.
