Pienen käpykylän kasvatti Donna Jensenin elämä on lipunut eteenpäin ja unelmat eivät ole toteutuneet. Kas, kummaa? Totuushan on se että kotoa ei tulla ketään hakemaan ja kotimökin portailla saa istua haaveilemassa vaikka tuomipäivään saakka. Onneksi kaikkien lentoemojen äiti sattuu TV:ssä mainostamaan kirjaansa ja Donna hoksaa että hänen tulevaisuutensa on siinä. Alkaa tallustaminen kohti päämäärä, olla lentoemo. Koska työkokemusta ei ole, pitää aloittaa pohjalta.
Ajattelin ennalta tämän olevan todella huono leffa. Kokemus on kumminkin osoittanut että mitään pläjäystä ei kannata tuomita ennen kuin itse on asian todennut. Kuten monessa muussakin tapauksessa, leffa osoittautui mukavaksi viihdepaketiksi. Kokonaisuudesta tekee hauskan aihevalinta ja huumori, joka ei ole koko ajan niin osoittelevaa kuin peruskomedioissa. Vain muutamat hahmot vedetään ihan överiksi, kuten vaikkapa Mike Myersin esittämä Royal Airlinesin lentoemokouluttaja. Vähän mietityttää että olisiko Myersin ylilyöntejä edes tarvittu. Mieleen tulee inttileffoista ne karjuvat ja alokkaita höykkyyttävät kersantit. Melko hyvin äijä tuon kieroon katsovan kouluttajan roolin paiskaa.
Gwyneth Paltrowin ulkoinen olemus sopii hyvin rooliin, jossa näytellään viatonta naapurintyttöä, joka pääsee suureen maailmaan toteuttamaan unelmaansa. Pulmusista tuttu Christina Applegate nähdään työkaverina, josta tulee bestisfrendi, mutta kuinkas jatkossa… Christinan esittämässä hahmossa (Christine Montgomery) on jotain rippeitä Pulmusten roolista. Christine ei ole kovin älykäs ja fritsut ovat hänen tavaramerkkinsä. Tuo tuntuu ihan uskottavalta, suottapa sitä tuulimyllyjä vastaan taistelemaan ja vääntämään Christinalle mitään älykköroolia.
Viihdyttävä pläjäys. Melko lyhythän tämä on, mutta suottapa sitä venyttämään ettei tule pitkäveteistä. Katsomisen arvoinen leffa jos komedioista pitää.
