Vihdoinkin elokuva, josta voi nuori katsoja tunnistaa itsensä.

4.3.2014 20:43

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Korso
Valmistusvuosi:2014
Pituus:84 min

Vihdoinkin elokuva, josta voi nuori katsoja tunnistaa itsensä. Suomesta lähes puuttuu nuorisoelokuvien genre. Jos nuorisoelokuvia tehdään, ne ovat etäännytettyjä, sokeroituja tai nostalgiaa varhaiseläkeläisille. Niiden visuaalinen puolikin on usein jotain muuta kuin tätä päivää. Mutta viimein uusi sukupolvi on ottanut ohjat.

Korson tarina on tunnistettava ja raikas. Päähenkilö Markus haaveilee Amerikasta ja koristähteydestä, mutta itsetunto ei tunnu riittävän edes Helsinkiin asti. Markuksen ja hänen kaveriensa puhe on aitoa, hauskaa ja sympaattisesti härskiä. Poikien läpänheiton alle kätkeytyy paljon muuta. Kuinka kauan voi jatkaa nuoruutta, juoda kiljua, lätistä tähteydestä ja naisista? Näennäisen keveyden alla väijyy pelottavakin tulevaisuus ja aikuisuus, josta pojat eivät saa otetta. Itsetunto on kaiken läpän alla hakusessa ja mieluummin pojat jäisivät ikuisesti turvallisesti toistensa seuraan pienessä nousuhumalassa. Toisaalta hienosti toteutettu ja arkisuudessaan uhkaava Korson Sorento-baari, jossa paikallinen ryyppyremmi päivystää piirtää kuvaa tulevaisuudesta jota kohti pojat ovat vääjäämättä ajelehtimassa. Tarina kiepsahtaa kun pikkusiskon musta poikaystävä Jojo tulee Markuksen haastajaksi. Käsikirjoituksen taitavuus paljastuu kun harmittoman hauskana alkanut elokuva kasvattaa kierroksia loppuun asti. Katsoja ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun Markus kavereineen päättää todistaa että ainakin yhdestä heistä on johonkin. Markus on saatava Nykiin, maksoi mitä maksoi. Ja maksaahan se. Elokuva pysyy uskottavana, vaikka keinot kääntyvät yhä älyttömimmiksi. Katsoja kiemurtelee penkissään kun hän toivoo että Markus pääsisi pois eikä kuitenkaan usko että hänen unelmansa koristähteydestä voi toteutua. Tarina yllättää loppuun asti.

Elokuvan ohjaus on varmaa ensikertalaiseksi. Erityisen kehun ansaitsee kuvaus, sillä se on rosoista ja elokuvallista ja tekee Korsosta omalla tavallaan kauniin. Uuden ohjaaja sekä kuvaajasukupolven visuaalinen maailma on rikas, katu-uskottava ja se ammentaa musiikkivideoista olematta makeilevaa tai etäännyttävää. Ohjaaja Akseli Tuomivaara on saanut paljon irti nuorista näyttelijöistä. Elokuvan soundtrack on tuore ja istuu tarinaan.

Arvosteltu: 04.03.2014

Lisää luettavaa