Viime vuonna Viipurin elokuvafestivaaleilla mainetta niittänyt Kirill Sokolovin elokuva tuo katsojan eteen tragikoomisen toimintapläjäyksen, joka etenee Murphyn lakeja kunniottaen kohti loppuratkaisuaan. Matvei saa kuulla yllättäviä tietoja tyttöystävänsä isästä Andreista ja lähtee kostoretkelle tappamaan hänet tyttöystävänsä pyynnöstä. Kahvipöydän äärellä tilanne eskaloituu ja tilanne ei näytäkään enää niin yksinkertaiselta ja helpolta. Elokuvan edetessä tulee ilmi, että Andreilla on selviteltävää myös muidenkin kanssa.
Venäläisittäin ”Papa sdokhni”-nimeä kantava elokuva tuo keskelle hiukan rakoilevaa perhearkea yllättävän ongelman, jonka puimiseen on ahdettu komediaa ja Guy Ritchie-tyylistä kuvaustekniikkaa hidastuksista, nopeutuksista ja yksityiskohtien tarkastelusta lähtien. Splatterkomediaksi leimattu elokuva on velkaa myös Kill Billien-tyyliselle verenroiskeiden ihannoimiselle ja vahvalle estetiikalle. Tarinaa taustoitetaan henkilöiden tarinoiden kuatta episodielokuvan keinoin (taas Tarantinon elkein), jossa tarinat lopulta kohtaavat toisensa ja tilanteen vakavuus sekä ironisuus paljastuvat katsojalle ja henkilöhahmoille itselleen. Sokolov rajoittaa elokuvansa fokuksen Olyan vanhempien asuntoon, mikä luo katsojille jännitystä aiheuttavaa dynamiikkaa.
Vaikka elokuvassa esitellään stereotyyppisiä, ja myös faktapohjaisia, asioita venäläisestä kulttuurista, niitä ei tarjota katsojalle pureskeltavaksi vaan ne toimivat pikemminkin taustoituksena tai sivuseikkoina tarinalle. Perhedynamiikka, sukupuolten väliset tasa-arvoerot ja korruptio ovat vain osa elokuvan koristelua, ei vallitsevaa tematiikkaa tai viitekehystä. Näin onkin ehkä parempi, sillä elokuvan narratiivia ryyditetään komedian tehokeinoin hyvin vahvasti eteenpäin lähes farssinomaisesti loppuun saakka. Erityismaininta pitää antaa Olyan isän Andrein näyttelijälle, joka naama lähes peruslukemilla mussuttaa ruokaa läpi elokuvan välillä jakaen oman käden oikeutta kaikille, jotka hänen tielleen osuvat.
