George A. Romeron zombiesaaga on moninaisissa osissaan välissä satiirinen ja välissä hyytävä, mutta punaisena lankana pysyy kriittinen ihmisluonteen tarkkailu ja aluksi trilogiaksi muodostuneessa päätösosassa todellinen sympatia loikkaa epidemian nimettömille uhrien puolelle joiden ymmärtämättömyyttään tekemät veriteot ovat verisiä, mutta ”ihmisten” keskinäinen hirviömäisyys ja haluttomuus yhteistyöhön on jotain kammottavampaa ja pelaa vain voittoa ymmärtämättömien zombieiden hyväksi ja lopussa Tom Savinin ansiokkaasti luoma statistijoukko pääsee läträämään inhimillisen lihatiskin sisällöllä.
Zombie-epidemia on siis voittanut ihmiskunnan. Eräs sinnittelevä sotilasyksikkö tekee tutkimusta maanalaisessa bunkkerissa. Yksikköä komentaa kapteeni Rhodes (Joseph Pilato), sillä on helikopteri jota ohjaa rasta-aksenttinen John (Terry Alexander) ja elektroniikasta vastaa juoppo McDermott (Jarlath Conroy). Tutkimusta johtaa tohtori Logan (Richard Liberty) jonka apuna on Sarah (Lori Cardille) ja tohtori Fisher (John Amplas). Tilanne on stressaava, mutta Logan on saanut aikaan edistystä Bub-nimisessä (Sherman Howard) yksilössä.
Ahtaassa, tunkkaisessa kompleksissa Romero piiskaa näyttelijäkaartista vakuuttavat suoritukset. Lori Cardillen, Terry Alexanderin ja Jarlath Conroyn lämpimät suoritukset muodostavat inhimillisen järjen perustan mikä ei ole vailla heikkouksia tai voittamaton. Richard Libertyn suoritus työnsä lumoamana tiedemiehenä toimii elokuvan taustatarinan äänenä ja kuvaa lattealla johdonmukaisuudella yleisen ja paikallisen tilanteen lainmukaisuuksia.
Joseph Pilato toimittaa karmaisevan suorituksen stressin musertamana Rhodesina. Rhodes puhuu kirkumalla, kieltäytyy näkemästä mikä on ilmiselvää ja toimii harkitsematta seurauksia. Hän ylläpitää auktoriteettiaan pelkällä häikäilemättömällä väkivallalla ja kapteeni Rhodesin kautta Romero voi osoittaa kriisin kyvyn murskata ihmismieli silkkoihin alkutekijöihinsä mikä Rhodesilla on aggressio. Kaikkien suurien roistojen tavoin hän itsekäs ja hylkää tyranniansa kätyrit oman epäonnensa nojaan, mutta saa rujollisesti ansioidensa mukaan.
Romero osuu taiteelliseen napakymppiin Bubin avulla ja Sherman Howardin suoritus ansaitsee kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Rujosta zombiesta kehittyy tieteellisillä metodeilla ymmärtävä olento joka muistaa jotain entisestä elämästään ja kokemansa hyväksynnän ja palkitsemisen myötä oppii myös rakkautta ja valitettavasti myös vihaa. Lisäksi hän joskus elämässään palveli asevoimissa, joten oman onnensa nojaan jätettynä hän toimii järjestelmällisesti ja päämäärähakuisesti.
Zombiesaagan kolmas episodi on tyly ja armoton kuvaus stressitilanteen voimasta ja satiiria ei käytännössä ole ollenkaan. Tarjolla on pelkkää ilkeää kauhua ja uhri joka tiedostaa olevansa uhri ja alkaa toimia tilanteensa korjaamiseksi. Veriroiske kruunaa laadukkaasti apokalyptisen elokuvan.
