Yliluonnollisilla aineksilla maustetut tositapahtumiin perustuvat elokuvat ovat oma aivan erikoinen alalajinsa. Melkoisesti mielipiteitä jakanut The Mothman Prophecies onnistuu allekirjoittaneen mielestä tavoitteessaan; katsojaa ei pelotella verellä ja suolenpätkillä, vaan valon ja varjon leikillä, äänillä ja oudoilla mielikuvilla.
Tarina polkaistaan käyntiin, kun Richard Geren esittämän reportterin vaimo piirtelee kuolinvuoteellaan uhkaavia kuvia tummanpuhuvasta olennosta. Jonkin ajan kuluttua vaimonsa menehtymisestä toipuva tähtireportteri löytää itsensä Point Pleasantin uneliaasta pikkukaupungista. Paikallinen seriffi kertoo alueella tapahtuneista levottomuuksista, ja pian menneisyyden haamut saapuvat kummittelemaan ja unen ja todellisuuden raja alkaa hämärtymään…
The Mothman Prophecies on äärimmäisen tehokkaasti rakennettu yliluonnollinen trilleri. Mystisen ”koimiehen” ylle laskeutuu salaisuuden verho, ja mahdollisesta uhasta muistutellaan tunnelmallisilla kamera-ajoilla ja sieltä täältä putkahtelevilla piirroksilla, joissa jotkut näkevät siivekkään olennon. Elokuvasta löytyvät ne pakolliset hiljalleen sekoava kylähullu ja kryptisiä ajatuksia heittelevä tiedemies. Roolit ovat kliseisiä, mutta hyvin näyteltyinä ah niin oleellisia, jotta tarina saadaan toimimaan. Gere räpyttelee pääosassa silmiään totuttuun tapaan, mutta onnistuu kuitenkin peruskarismalla runttaamaan roolinsa läpi suht uskottavasti.
Elokuva tuskin tyydyttää niitä, jotka haluavat kaiken valmiiksi pureskeltuna ja analysoituna. The Mothman Prophecies jättää paljon (oikeastaan kaiken) katsojan mielikuvituksen varaan, eikä mitään raskauttavia todisteita sinkoile suuntaan tai toiseen. Ei muuta kuin verhot alas ja valot pois ja leffa pyörimään. Ja sitten sen jälkeen nettiin etsimään tietoa salaperäisestä ”koimiehestä”.
nimimerkki: esimies
