Carlo Antonelli (Franco Nero) joutuu pankkiryöstön todistajaksi ja lisäksi ryöstäjien kyydittämäksi ja mukiloimaksi. Hän on siis vihainen ja vastoin vaimonsa (Barbara Bach) ja poliisin neuvoa hän alkaa tutkia asiaa omin päin ja onnistuukin oveluuden avulla ottamaan yhteyttä pikkurikollinen Tommyyn (Giancarlo Prete) ja hänen kauttaan varsinaisiin tekijöihin joista tulee selvää jälkeä, mutta vasta ankaran ponnistelun jälkeen.
Nimen ja takakannen perusteella voisi ajatella että [I]Street Law[/I] olisi pelkkä Ö-luokan italiaanoversio klassikosta [movie]Väkivallan vihollinen[/movie], mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Enzo G. Castellarin ohjaustyö on vankkaa ja juoni kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta säilyttää kiinnostavuutensa. Ehkä se johtuu siitä että Carlon ristiretki on päämäärän omaava ja hän joutuu luottamaan vain oveluuteensa. Hidastuksia ja veripärskeitä on myös mukana, joten toiminnan kuvaus on toimivalla tasolla. Lisäksi elokuva ei missään nimessä esitä mielipidettä Carlon ristiretkestä. Hän tekee sen koska hänen täytyy se tehdä.
Franco Nero toimii mainiosti jokamiehenä joka alkaa toimia ja lisäksi häntä murjotaan, mukiloidaan, pudotellaan, ajetaan yli ja lopulta myös ammutaan, mutta hän painaa eteenpäin. Barbara Bach jää harmillisen heikoksi vaimoksi, mutta hänen tarkoituksensa on osoittaa että Carlo on osa yhteiskuntaa. Giancarlo Prete on toimiva rikollisnilkki josta kuitenkin ilmenee muutamia mielenkiintoa lisääviä seikkoja, joten vastapuolikin saa kasvot ja äänen.
Enzo G. Castellari tuo teokseen [I]vigilante[/I]-leffojen aloituksen, mutta tarina hyppää erilaiseen suuntaan. Tyylikäs ohjaus antaa kokonaisuudelle arvokkuutta, vaikka mikään suuri klassikko ei kyseessä ole. Toimiva rikosleffa missä on jopa hieman kuvausta ajan hengestä.
