Originaali Shaft ei ollut ennalta tuttu tapaus, joten suhtauminen tähän uuteen version oli kuin mihin tahansa leffaan. Ainoastaan musiikkilänkytys herätti jotain mielikuvia. ”Who’s the man – SHAFT!”
Juoni yksinkertaisuudessaan ei ansaitsisi koko illan leffan mittaista esitystä. TV-sarjan yhtenä episodina se kenties menisi.
Tapahtuu murha jossa rasismi nostaa päätään. Höysteenä on kiinteistöpampun vaikutusvalta syytetyn kohteluun ja jälleen kerran korruption kipiät kytät sekä umpiveemäinen esimies. Samuel L. Jacksonin esittämä Shaft setvii soppaa, länkytys soi, luoti lentää ja kolleegat nuolee Shaftin persettä.
Pettymys lienee oikea sana kuvaamaan leffakokemusta. Raina on tehty vanhan Shaftin muistoa kunnioittaen, mutta se ei iske millin vertaa tänä päivänä. Elokuva on kliseiden kasauma jonka kaikki jipot on jo kaluttu loppuun. Vastaavaa jou-jou-höpötystä ja takaa-ajosessioita töösä tuuttaa tuon tuostakin. Milloinhan Miami Vice kaivetaan naftaliinista?
Nähdyn perusteella voisi kuvitella että roolihahmo-Shaft nauttii jonkun sortin kulttiukon mainetta Jenkkilässä. Niillä nurkilla tämä uuslämmittely on varmaan kerännyt virttyneissä verkkareissa teattereihin laahustavia käkkäräpäitä ja Archie Bunker -tyyppisiä plösöjä. Kotoiseen Härmän Sohvaperunaan kampe on liian yksinkertainen ja löysä.
