John Woo aloitti uransa Hongkongissa ja siellä hän nousikin 1980-luvun lopulla varsin kuuluisaksi ohjaajaksi. Eikä kyllä syyttä, sillä ne ovat varsin hienoja elokuvia. Sitten hän siirtyi 1990-luvun alussa Hollywoodiin, mutta siellä ei odottanutkaan menestys. Siellä hänen elokuvansa olivat usein tasoltaan varsin kehnoja tai keskikertaisia. Kyllä hän pari ihan hyvääkin elokuvaa teki, mutta ne eivät ole samaa tasoa kuin Hongkongin ajan tuotanto. Vuonna 2008 hän kuitenkin teki Kiinassa historiallisen epookin, Red Cliffin.
Eletään Kiinassa 200-lukua. Kiinaa hallitseva Han-dynastia on kaatumassa ja maa on luisumassa sotalordien käsiin. Pääministeri Cao Cao (Fengyi Zhang), joka tosiasiallisesti johtaa maata, päättää ottaa koko Kiinan hallintaansa. Vain etelän sotalordit ovat tiellä. Hän päättääkin aloittaa sodan heitä vastaan. Mutta etelässä ei olla halukaita alistumaan Caon tyrannian alle.
Red Cliff on tasoltaan lähempänä Woon Hollywood-tuotantoa, mutta on sentään useimpia miehen Hollywood-elokuvia parempi. Kuitenkaan Hongkong-kauden tasolle ei päästä. Mutta on kyllä toivoa siitä, että John Woo vielä pääsee samalle tasolle, mitä oli kaksikymmentä vuotta sitten. Onpa hän vielä tehnyt tälle elokuvalle jatko-osan.
Red Cliff muistuttaa todella paljon tavanomaista kiinalaista historiallista elokuvaa, vaikka on tässä selvästikin myös Woon omaa kädenjälkeä. Kiinan vallantavoittelijoiden välisistä taisteluista on tehty elokuvia pitkä liuta, eikä tämä elokuva niistä poikkea. Toinen osapuoli on hyvä ja toinen paha ja kummallakin puolella yritetään olla mahdollisimman ovelia. Red Cliffin loppukin on tämänkaltaisille elokuville varsin tyypillinen. John Woon kädenjälki ei ole kovin vahva, mutta muutama hänelle tuttu tavaramerkki löytyy. Yhdessä kohdassa seurataan pitkään kyyhkysen lentoa ja toisessa kohdassa yksi hahmo käyttää kahta asetta samanaikaisesti. Tavataan myös tilanne, jossa kolme ihmistä osoittelee toisiaan aseilla. Mutta John Woon elokuvista tuttua väkivaltakäyttöä ei tässä tavata. Veri ei roisku samaan malliin kuin mitä miehen Hongkong-kauden elokuvissa on totuttu näkemään.
Itse toteutuksessa ei kuitenkaan paljon valittamista ole. Taistelukohtauksissa ei ainakaan rahaa ole säästelty. Ne on saatu erittäin massiivisiksi ja paikoitellen suorastaan hienon näköisiksi. Mutta kun ottaa John Woon Hongkong-kauden elokuvien taistelukohtaukset huomioon, olisi mies saanut parempaakin jälkeä aikaiseksi. Niistä tutut hidastukset ja verenroiskeiset kohtaukset lähestulkoon loistavat poissaolollaan. Eivätkä taistelukohtaukset kovin häävisti ole toteutettu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Usein taistelukohtaukset ovat samasta muodista kuin Hollywood-elokuvissakin. Eli kohtaukset usein menevät varsin hätäisesti, eikä kaikesta saa juurikaan tolkkua. Mutta ei taistelukohtauksissa sentään kaunistella, vaikka vähän kovempaa meininkiä olisi jo ohjaajan perusteella odottanut.
Muut seikat Red Cliffissä onkin sitten hoidettu paremmin. Hahmot on toteutettu hyvin, vaikka ovatkin välistä turhankin mustavalkoisia. Hahmojen välinen kemia on hyvin sujuvaa ja dialogipuolikin on hyvin hallinnassa. Myöskään näyttelijöissä ei ole mitään valittamista. Ja historiallinen miljöö on hyvinkin aidon tuntuista.
Ei Red Cliff ole parasta Wootta, mutta on silti hieman parempi kuin hänen Hollywood-elokuvat. Varsin tavanomainen historiallinen kiinalainen elokuva tämä on, mutta ehkä tämä voi toimia uutena ponnahduslautana Woon uralle.
