Ensimmäisenä leffaan tarttumisen jälkeen herää ajatus että eikö ne muita sukunimiä keksi kuin Ripley. Kyseessä on Patricia Highsmithin kolmannen Tom Ripley -aiheisen bestsellerin pohjalta filmattu leffa. Tom Ripley (Malkovich) on viileä ja tunteeton antiikkimies. Äijä laittaa vastaantulevat epämiellyttävät henkilöt kylmäksi kyselemättä. Miehessä tuntuu olevan kaksi eri persoonaa. Kultturelli ja sivistynyt mies, sekä toisaalta kostonhimoinen ja säälimätön tappaja.
Maaseudulla asusteleva Ripley saa nenilleen kun naapurin mies arvostelee tämän ökyrikasta elämäntyyliä. Vihansiemen alkaa itää ja arvostelijan elämä on laitettava uuteen kuosiin. Ripley järjestelee asiat niin että tästä normaalistä taulunkehystäjästä tulee palkkatappaja. Mies joutuu vääntämään tosissaan kättä omatuntonsa kanssa, mutta kun rahaa on syöttinä tarjolla roppakaupalla niin puntari puoltaa pahemman kerran. Vaimo ei tietenkään tiedä mitään uudesta sivubusineksesta.
Leffassa joutuu pohtimaan elämää ja kuolemaa sekä ihmishengen arvoa ihan tosissaan. Onko jonkun ihmisen henki vähemmän tärkeä kuin toisen. Voiko oikeutta ottaa omiin käsiin ja lähteä pistämään rikollisia pois päiviltä niin ettei tulisi syyllisyydentuntoja.
Malkovich on kyllä äijä. Heppu on niin kylmänviileän ja tunteettoman näköinen kuin olla ja voi. Ilmeet ja eleet toimivat. Enpä voisi kuvitella ketään muuta tähän rooliin. Syksyiset ja pilviset maisemat korostavat leffan synkkyyttä hyvin. Kuvaustyyli on melko eurooppalainen, jollain muotoa hiukan TV-dekkarimainen. Varsin synkkä ja tyylikäs draama, mutta viimeinen puraisu jää puuttuumaan.
