Ahneus on paha merkki ihmisessä. Ja niinkuin vanhasta kansansanonnasta tiedetään, ahneella ei ole kovin hääppöinen loppu. Tätä vertausta voisi verrata hyvin kahden miehen puuhiin. Nimittäin Steven Spielbergiin ja George Lucasiin. Ja kovin ruudinkeksijähän ei tarvitse olla tietääkseen, mikä elokuvasarja on kyseessä kun kyseisistä herroista puhutaan. No, tietenkin legendaksi muodostunut arkeologi Indiana Jones. Se kuuluisa hattu ja ruoska ovat muodostuneet varsinaiseksi esikuvaksi seikkailuelokuville.
Indiana Jonesista tehtiin alunperin kolme elokuvaa. Kadonneen Aarteen metsästäjät, joka valmistui 1981. Jatko-osa Tuomion Temppeli vuodelta 1984 ja sarjan ennalta suunniteltu päätösosa Viimeinen Ristiretki vuodelta 1989. Suunnitelmat eivät kuitenkaan käyneet toteen. Ja tässä vaiheessa sana ahneus astuu kuvaan. Ohjaaja Spielberg ja käsikirjoittaja/tuottaja Lucas päättivät väsätä vielä yhden ja (toivottavasti) viimeisen Indiana Jones -pätkän, vuonna 2008 valmistuneen Kristallikallon Valtakunnan.
Kristallikallon Valtakunta tehtiin varsin suurella budjetilla. Lucas ja tuottajakumppanit sysäsivät reilut 185 miljoonaa dollaria rainan tekoon. Ja kiintoisa kysymys kuuluukin, oliko se kannattavaa? Kuin arkeologi Jones ikään, lähdemme etsimään vastauksia. Nyt emme vain tutki esihistoriallisia esineitä, vaan uusinta Jones-pätkää, jossa ei juonen lisäksi mitään esihistoriallista olekkaan, paitsi tietenkin Harrison Ford. Se ainoa ja oikea Indiana Jones on edelleen kuvioissa mukana. Tukka on harmaantut, olemus on muuttunut kömpelömmäksi ja jopa pieniä epäonnistumisia tulee. Eihän meidän täydellinen arkeologi olekaan enää niin täydellinen. Ikä on petollinen asia, sanovat monet. Ford tekeekin roolinsa 65-vuotiaana, jopa tavaramerkiksi muodostuneella yhdellä ilmeellä. Paljon karismaa ei Fordilta kannata odottaa, mutta sen kyllä kaikki Ford-fanit ennestään tietävätkin.
Fordin lisäksi muuan toinen vanhan kaartin näyttelijä on päässyt mukaan. Ykkösosasta tuttua Marionia näytellyt Karen Allen. Harmittavaa kylläkin, Allen ei omaa enää ykkösosasta tuttuja piirteitä. Ilmeet ovat hyvin yksipuolisia ja poissaolevia. Välillä tuntuu siltä, että Allen ei olisi huomannutkaan olevansa kuvauksissa mukana. Ja epäilemättä naikkonen lähtikin pikavisiitille elokuvaan paksun tilipussin houkuttelemana. Allenia ja Fordia lukuunottamatta näyttelijäkaarti on uudistunut ja nuorentunut täysin. Konnaa esittää tällä kertaa, erinomaisen roolisuorituksen antava Cate Blanchett. Kylmää ja tunteetonta neuvostoliittolaista agenttia Irina Spalko tuo katsojalle hyvin värähdyttävät tunteet selkärankaan. Jäätävä katse ja tarkoin valitut sanat tekevät Spalkosta hyytävimmän konnan sarjassa tähän mennessä. Myös toinen tärkeässä osassa oleva henkilö on nuori huligaani ja rasvaletti Mutt Williams, jota Shia LaBeouf tulkitsee hiukan kaksijakoisesti. Välillä LaBeoufin roolisuorituksessa näyttää olevan tunnetta mukana, mutta tämä ajatus katoaakin heti, yhden itkukohtauksen jälkeen. Tämä kyseinen kohtaus näytti niin epäuskottavalta, että huh huh. Jopa Fordilta olisi voinut odottaa tasokkaampaa pillittämistä.
Juonipuolelta Kristallikallon Valtakunta on epäselvä. Lucas ja Spielberg päättivät yhteistuumin laittaa kaksituntiseen pläjäykseen paljon vauhdikasta toimintaa, tappelua ja kaahailua. Huomattuaan tämän kaksikon innostus vauhtia kohtaan näytti kohoavan joten sitä lisättiin mukaan yhä enemmän. Lopulta ahneus kävi kalliiksi. Lopputuloksena juoni jäi varsin vaisuksi ja monimutkaiseksi. Ja kyseiset toimintakohtaukset menivät yli järjen järjettömyydellään. No, kuitenkin Indiana Jones on siis palannut. Natsit ovat vaihtuneet kieroihin neuvostoagentteihin. Ja tällä kertaa Indiana joutuu taas metsästämään esihistoriallista aarretta. Mystistä Kristallikalloa, ja sen valtakuntaa. Mukana seikkalussa ovat siis Mutt ja Marion, ja matka leikkaa läpi vihertävän Amazonin läpi temppelimäiseen Peruun.
Kristallikallon Valtakunta jätti olon hyvin kylmäksi. Vanha kunnon seikkailuhenki oli kadonnut tyystin ja tilalle oli tullut varsinainen petojen peto, rahastus. Ja homma menee lopullisesti letteriksi, kun Spielberg ja Lucas innostuivat sekoittamaan hommaan mukaan hyvin epäuskottavaa Scifiä. Tämä pilaa lopullisesti Indiana Jones-tunnelman. Myös liiallinen ennalta-arvattavuus oli myös osallisena tunnelman kaikkoamiseen. Kylläpä sai jälleen kerran makeat naurut, kun osasi arvata tapahtumien kulun ja vieläpä aivan oikein! Loppuratkaisu vetää sanattomaksi, ei posiitivisesti vaan negatiivisesti. Tarkemmin sanottuna sanattomaksi, tympääntyneeksi ja pettyneeksi.
Kokonaisuutena uusin Indiana Jones on varsin litteä ja laiha teos. Aivan kuin Jaakko Kolmosen kakkupohjat. Mitään järisyttävää elokuvalta ei kannata odottaa ja katsominen on hyvä suorittaa pienellä teholla, kylmän juotavan ja aivottoman pään kera. Loppujen lopuksi Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta ei sisällä muuta, kuin uudistettua vanhan koulukunnan toimintaa sen legendaarisen tunnarin hyrrätessä taustalla.
