Jos tämä ei olisi niin hypetetty kuin se on, en luultavasti olisi tätä teatteriin asti lähtenyt katsomaan. Kävi sitten niin, että maksoin hulppeat yhdeksän euroa lipusta ja eikun sisään etsimään hyviä paikkoja tulevaa unohtumatonta elokuvakokemusta varten.
Kaikkihan tietävät, mistä tässä elokuvassa on kyse, mutta selitänpä nyt itsekin vähän juonesta.
Jokeri on täysin, siis täysin sataprosenttisesti moraaliton rikollinen, joka pyrkii kirjaimellisesti tuhoamaan Gotham Cityn. Hänen mielestään Batman on viihdyttävä persoona, ja nyt hän haluaa nähdä kuka oikein on mustan maskin takana. Siksi hän päättää murhata yhden tärkeän henkilön päivässä siihen asti kunnes ”Bättis” henkilöllisyytensä paljastaa.
Gothamin uusi sankari, syyttäjä Harvey Dent puhdistaa kaupungin katuja mafiarikollisista. Hän on kiinnostunut Jokerin nappaamisesta myös.
Batmanille Jokerin suunnitelma tuottaa vain tuskaa, eikä asiaa yhtään helpota ex-tyttökaverin näkeminen Dentin kainalossa.
Tästä alkaa leikki, jota Jokeri hallitsee.
Näin elokuvan käsikirjoituksessa puutteita, enkä pitänyt siitä kun joka toinen lause on arkipäiväinen pikku vitsi, vaikka parit naurut niistä sai.
Ohjaus on todella mielikuvituksellista. Nolanin kerronta on kyllä melko tavanomaista, mutta muutama kohtaus on järisyttävän nätisti tehty ja välillä hän tarjoaa helkutin jännittäviä tilanteita, joita parantavat vielä se synkkyys joka tulee paljon esille.
Isot pisteet annan Nolanille kohtauksesta, jossa Jokeri jahtaa Dentiä kun häntä viedään vankiautossa. Siinä ei käytetä ollenkaan musiikkia, vaan annetaan autojen ja aseiden luoda huikea äänimaailma, jonka kruunaa Batmanin moottoripyörän mielyttävän kuuloinen ääni huippunopeudessa.
Yön ritarin tähti on luonnollisesti Heath Ledger, jonka mielipuolisen mahtava roolisuoritus Jokerina on todellinen merkkipaalu elokuvapahisten esittämisenä. Ledgerin panos rooliin näkyy, hän on luonut Jokerille aivan uskomattomia ominaisuuksia mielipuolinaurusta shokeeraavan huumorintajuun.
Christian Bale on hyvä Bruce Wayne, mutta Batmaniin hän ei tuo mitään erikoisia ominaispiirteitä, vaan tekee siitä jotenkin tylsän sankarin. Puheääni, jota hän käyttää Batmaninä ei herätä muuta kuin pientä myötähäpeää. Okei, Batmanin pitää ehkä puhua niin peitelläkseen henkilöllisyyttään.
Mitä tulee muihin näyttelijöihin, niin mies nimeltä Aaron Eckhart sopii rooliinsa Harvey Dentinä ihan mukavasti. Muuttuminen Two-Faceksi tosin on hieman epäonnistunut, jotenkin epätodellinen. Hyvä idea kuitenkin.
Gyllenhaal, Freeman ja Oldman vetävät kaikki aika perusvarman suorituksen. Oldman teki ehkä parhaimman vaikutuksen.
Yön ritari kannattaa ehdottomasti nähdä teatterissa, sillä se on visuaalisesti hieno kokemus. Se on myös varmasti tähän asti paras sarjakuvafilmatisointi, joten siinä suhteessa sitä voisi sanoa mestariteokseksi.
Henkilökohtaisesti suoraan sanottuna inhoan sarjakuviin perustuvia elokuvia, mutta Yön Ritari on mielyttävä poikkeus, joka on todellakin tehty myös muille kuin sarjakuvafriikeille.
