Elokuvassa [movie]Maratoonari[/movie] natsihammaslääkäri Christian Szelliä tulkinnut vakava Shakespeare-britti Sir Laurence Olivier osoitti kuinka hirvittävä natsilääkäri pystyy olemaan elokuvan antagonistina. Pari vuotta myöhemmin samainen kuiva britti paiskattiin mittakaavan äärilaitaan ja ohuesti fiktiivistetty natsimetsästäjä Lieberman on osoitus paitsi Olivierin monipuolisuudesta näyttelijänä myös todellista sankaruutta osoittava hahmo ja vastapelurina on natsihammaslääkärin oikea esikuva Mengele joka ei ollut siinä tilanteessa että olisi voinut valittaa tai kehua klassisen miehekkään Gregory Peckin suoritusta.
Barry Kohler (Steve Guttenberg) natsirikollisia jäljittäessään menetti henkensä, mutta ehti ilmoittaa kokeneelle etsijälle, Ezra Liebermanille (Sir Laurence Olivier) että hirviömäinen Josef Mengele (Gregory Peck) ja Kamerad-järjestö aikovat toteuttaa sarjan salamurhia. Vanha ja väsynyt ukko siis lähtee yksin ja ilman rahaa tai aikaa takaa-ajoon joka ei anna hänelle mitään hyötyä. Mengelen juoneen liittyy joukko poikia (Jeremy Black) eri puolilla maailmaa ja tunnelma on hyvä.
Gregory Peckin suoritus hirvittävän Mengelen roolissa on laadukas roistorooli. Ohjauksesta vastaavan Franklin J. Schaffnerin ei tarvitse korostaa roiston hirviömäisyyttä, sillä Mengelen nimi on jo itsessään hirviömäisyyden tae ja käsikirjoitus todellakin osoittaa että kyseessä on puhtaasti hirvittävä ihmisolento. Roistoa toteuttaessaan Peck räväyttelee maanisuutta ja pelottavuutta lisää se että hän pystyy murhaamaan yhtä helpolla kuin parantamaan. Suorituksen kylmyys on nestemäisen heliumin tienoilla ja tunteettoman tiedemiehen nimellinen esimies eversti Seibert (James Mason) on kuivakka ja varovainen ukko joka ei aio ottaa riskejä. Lyhyenä yhteenvetona Peck antaa ehkä tahattoman kunnianosoituksen hirvittävälle rikolliselle olemalla karismaattinen ja itsevarman hyytävä roisto jonka läsnäolo hallitsee elokuvaa.
Sir Laurence Olivier ei jää yhtään tappiolle vakuuttavuuskisassa. Ezra Lieberman ei ole mikään karismajärkäle. Hän on kulunut, nuhjuinen ukko joka haaskaa vähän omaisuutensa ikivanhojen juttujen kaivamiseen, mutta hänessä on jotain joka kohottaa ukon korkeammalle. Harmaantuneen ja ohuen tukan alla on terävä järki ja hänen itsepintaisuutensa takeena toimivat kolkot faktat. Hän voi todistaa jokaisen väitteensä ja mikään uhka tai lahjus ei häntä voi ohjata syrjään päämäärästään. Vain ajoittain Olivier väläyttelee karismaansa ja niinpä hetket jolloin Lieberman käyttää pelottavan voimakasta tahtoaan suoraan ovat erityisen tehokkaita.
Kokonaisuus on viihdyttävä ja vanhat ukot eri puolilta Atlanttia tekevät hirmuisen tehokkaat suoritukset. Kokonaisuus ei ole niinkään jännittävä tukevan camp-tunnelman tuodessa keveyttä mukaan, mutta pääroolikaksikko tekee tukevaa työtä hartiavoimin ja Jeremy Black tekee erinomaisen suorituksen mikä kruunaa kokonaisuuden. Viihdyttävä, harmiton jännäri missä on vielä natseja ja ainakin Allekirjoittaneelle mustaa huumoriakin.
