Millenium films/Nu Image – tuotantoyhtiöt ottivat 2000-luvulla huostaansa miltei kaikki uransa pohjalla olevat Action-tähdet. Heille tarjottiin muutaman leffan pituisia sopimuksia. Tähän ansaan lankesivat mm. Lundgren, Seagal, Snipes ja Van Damme. Ongelmana oli vain että elokuvien budjetti tippui elokuvista yli puolella, ja teatterilevitys oli rajoitettua (Jos sellaista edes oli). Osa elokuvista onnistuu kuitenkin viihdyttämään tahattomasti, kun osa sitten taas ei. Nyttemmin leffat ovat alkaneet tuottamaankin mukavasti (kiitos Stallonen), ja odotettavissa on että muut aikansa suuruudet tulevat hakemaan elämänleipänsä yhtiöiltä.
Yksi näistä vähemmän pätevistä elokuvista on Van Dammen taantuma-aikaan ilmestynyt huumorihenkinen seikkailupätkä The Order.
Rudy Cafmeyer on veijarimainen varas, jonka virnuilu loppuu lyhyeen, kun saa kuulla että Argeologi-isäpappa on hävinnyt arvokkaan käärön kera Israeliin. Rudy lähtee iskän perään, joutuen kuitenkin heti paikallisten sinivuokkojen kynsiin. Tämä ei paljon Rudya hetkauta, vaan tämä pääsee hävinneen isän jäljille. Isä on kaapattu mystisen seuran huostaan. Kaapparit ovat jonkin sortin wannabe-ritareita, aikeenaan aloittaa uusi ”pyhä sota”
Vaikka juonikuvaus kuulostaa Indiana Jones-tyyppiseltä seikkailulta, sitä tämä ei todellakaan ole. On todella vaikea kuvitella, mitä tekijöiden päässä on oikein pyörinyt tätä käsikirjoittaessa. Tarina heittelehtii pätkästä toiseen ilman minkäänlaista syventymistä. Välillä ollaan niin uskovaisia ja messiaita. Ja välillä taas vedetään turpaan niin, että tukka heiluu. Huumori-osastoa on kuitenkin lisätty niin runsaasti, että sellaiset sivuseikat kuten juoni, vilahtavat ohi pilke silmäkulmassa.
Toimintaa on mukava määrä, vaikka sen taso on vaihtelevaa. Kameramiehillä on ollut jonkin verran ajoitus hukassa paikoitellen, mutta se vain värittää sanaa komedia, kirkkaammaksi. Kyllähän sieltä muutama fiksukin otos sentään löytyy. Van Damme on kohtalaisen venyvä vielä tässä leffassa, joten on mukava nähdä miehen itsekin vielä potkivan komeasti. Takaa-ajo kohtaukset ovat mukavan koomisia, varsinkin kun autoina on vanhaa Sitikkaa ja 205- Pösöä. Mitään pistoolijuhlaa tämä eepos ei ole, vaan tässä keskitytään enemmän fyysiseen näyttävään toimintaan.
Näyttelijöinä on muistakin Van Damme-elokuvista tuttuja naamoja, jotka puhumisen sijaan keskittyvät murtamaan neniänsä. Legendaarinen Charlton Hestonkin vilahtaa parissa kohtauksessa, mikä mielestäni oli aika turha lisäys näin pieneen rooliin. Brian Thompsonin tasoisia näyttelijöitä oli huvittava katsella alusta loppuun. Siinä on nauruhermoissa pidättelemistä suuntaan jos toiseenkin. Van Damme oli kammannut naamansa siihen toiseen asentoon, jonka hän osaa ja joka hänellä oli jo Knock Offissa. Suoraan sanoen se oli aika pelottavaa katseltavaa.
Kaikki Van Damme-faneille oleellinen pitäisi tästä kuitenkin löytyä. On helikopteri-potkua, ja ikävä kyllä se paidanriepukin siellä repeää taas turhan sopivasti. Katsokaa, mutta älkää ihmetelkö.
