Brittiläinen Hammer-yhtiö tunnettiin korkealuokkaisista kauhuelokuvistaan. Ja näiden teosten lippulaivana toimii Dracula, joka oli kaikilla tavoilla vallankumouksellinen vampyyrielokuva. Ensimmäinen väreissä kuvattu Dracula-elokuva ja ensimmäinen vampyyrielokuva, jossa veri ja torahampaat olivat näyttävästi mukana.
Bram Stokerin klassikkokirjan juonta ja draamaa on suoristettu melkoisen paljon, mutta silti kirjan kauhuromanttinen tunnelma, mitä rytmitetään rajulla toiminnalla on tallella. Alussa Draculan (Lee) kolkkoon linnaan saapuu Jonathan Harker (Eyssen), jonka päämäärä on tappaa kreivi. Valitettavasti yritys menee kiville ja kreivi onnistuu livahtamaan karkuun. Van Helsing (Cushing) alkaa jäljitää kreiviä ja nämä kaksi kohtaavat lopulta uskomattoman hienossa loppukliimaksissa, joka laittaa vieläkin vastaavat kuolinkohtaukset häpeään.
Näyttelijöiden suoritukset ovat hyvää katsottavaa. Peter Cushing Van Helsingin roolissa on melkoisen kovaotteinen ja karski tyyppi ilman sankarillisia piirteitä ja hänen vastapelurinsa on silkkaa pahuutta. Christopher Leen vimmainen suoritus Draculana ei sisällä mitään koomista tai vähättelevää piirrettä. Ylväs olemus, huolellisesti artikuloitu englanti ilman paksua aksenttia ja järkälemäinen karisma luo todella seksikkään pahiksen, johon verrattuna muut näyttelijät ovat pelkkiä statisteja. Paitsi lumoava, Dracula on myös julma, mikä piirre tulee myös esiin. Mitään romanttista hempeilyä ei ole mukana ja hahmon demoninen ulottuvuus tulee esille.
Jack Asherin kaunis värikuvaus ja James Bernardin jylisevä musiikki antaa komeat puitteet verelle ja torahampaille, joita tuotiin ensimmäistä kertaa valkokankaalle koko hurjuudessa ja luonnollisesti kuolinkohtaus on raivokkaassa vimmassaan ja erinomaisessa toteutuksessaan loistava. Terence Fisherin ohjaus on tasaisen varmaotteista ja tällaisessa elokuvassa ohjauksen ei tarvitse olla näkyvää ollakseen laadukasta.
Kokonaisuutena vampyyrielokuvien klassikko, joka ansaitsee kaikki kehut, joita sille on annettu.
nimimerkki: Jurpo
