[I]”Now what? ”[/I]
John Finnegan (Treat Williams) kuskaa sekalaista jermulaumaa kipollaan. Jermuja komendanttaa Hanover (Wes Studi), jermut ovat piraatteja ja kohde on loistoristeilijä. Valitettavasti piraatit eivät ole ensimmäisenä apajalla ja ensimmäisenä saapuneelle kelpaa ylimääräinen saalis. Putkaan suljettu Trillian (Famke Janssen) on eloonjäänyt ja ensiksi saapunut on iso ja vaarallinen merihirviö. Juonen omalaatuisuuden kohdalla pistesaldo jää komeaan nollaan.
Stephen Sommers omaa melko täplikkään filmografian mikä koostuu puhtaasta äksön-hömpästä. [I]Deep Rising[/I] on juuri edellä mainittua hömppää ja siinä on hieman kauhumaustetta. Lisäksi mukana on enemmän kuin hieman komiikkaa, erikoistehosteita, räjähdyksiä ja meininkiä. Järkeä ei paljoakaan sopassa ole, mutta viihdearvo on kohdillaan. Luonnollisesti em. merihirviö ei ole inhimillinen riesa, joten Simon Canton (Anthony Heald) on vakuutuspetosta juoniva roisto.
Treat Williams on genren vaatima vähemmän sankarillinen persoona joka kuitenkin johtaa omaa osaansa sekalaisesta konnakoplastaan taidolla. Wes Studi on ruma ja armoton jermupäällikkö joka hallitsee kovalla auktoriteetilla ja toimii häikäilemättömästi. Famke Janssenissa silmä lepää eikä kyseessä ole mikään avuton kirkumisautomaatti. Kevin J. O’Connor on genren vaatima koominen valittaja ja toimittaa tilauksen moitteetta. Anthony Heald huokuu niljaa ja murjouduttuaan paukkuu ilmaan.
Käsikirjoitus on siis pelkkiä kliseitä, mutta ohjaus on miellyttävän energistä ja jokaisen jännittävän kohtauksen jälkeen tulee komiikan värittämä hengähdystauko. Joskus jopa samanaikaisesti, sillä mustaa huumoria on mukana. Veri pärskyy myös, joten meno ei ole kesytettyä eikä liian siloiteltua.
Valtava määrä kliseitä ja mitä muulta tällaiselta leffalta voi odottaa? Ei oikein mitään ja toteutuksen kiistaton energia antaa viihdearvoa.
