Välillä tunnelma kieltämättä laahaa jazzin ja kertojan tahdissa, mutta kaikkiaan oiva homma.

28.7.2003 07:59

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Romeo Is Bleeding
Valmistusvuosi:1993
Pituus:105 min

Korruptoitunut Nykin kyttä, muutama naikkonen ja rahan huuma. Ei mikään mahti-idea elokuvaksi. Onneksi näyttelijät ja toteustustapa pelastavat leffan tehden siitä keskivertoa paremman kamppeen.

Gary Oldman oli vielä leffan valimistuessa –93 kovassa huudossa, ja ukkeli veti luonnerooleja huipusti. Mafian otteessa-leffan ostetun poliisin osa on omiaan Oldmanille. Mafia ruuvaa peukaloruuveja, kotona pikkunätti vaimo odottelee illallinen valmiina, hotelleissa varavaimot veivaavat lanteitaan ja pahikset puristavat loput mehut – on siinä yhdelle puolihullulle poliisille helvetin tulta – ja Oldamanille tulkattavaa. Hyvin homma hoituu, jostakin syystä vain Oldman on nyttemmin poistunut takavasemmalle, ja edward nortonit ja brad pittit ovat perineet arvaamattomien luonteiden näyttelemisen.

Toinen leffaa kantava näyttelijä on Lena Olin. Mimmi käyttää koko repertuaarinsa leffan aikana, eikä tyydy pelkästään perinteiseen venäläisroistottareen, joka puhuu sortaen Enkkua ja pokaa tyylittömästi ukkoja.

Romeo is bleeding on tällä kertaa käännetty Mafian otteessa –nimiseksi, joka johtaa harhaan. Kyseessä ei ole mafialeffaa, ja Suomennos ei anna samoja yhtymäkohtia leffaan kuin alkuperäinen nimi.

Leffa on kaikkiaan katsomisen arvoinen. Massasta sen erottaa näyttelijöiden suoritusten lisäksi kerrontatapa. Näin leffan nyt n. 3 kerran ja vasta tämä viimeisin kerta avasi loppukuvien jujun. Välillä tunnelma kieltämättä laahaa jazzin ja kertojan tahdissa, mutta kaikkiaan oiva homma.
Toivottovaa vain olisi että näissä vanhempien leffojen DVD-julkaisuissa olisi vähimmilläänkin lisäsälissä mukana näyttelijöiden filmografiat. Itse ainakin kaipasin muistin virkistämistä, missä kukanenkin mennyt stara (esim. Roy Scheider) on ollut mukana.

Arvosteltu: 28.07.2003

Lisää luettavaa