Uusikuu on siis jatko-osa Houkutukselle. Rapakon takana huippusuosion saanut Houkutus oli minulle suuri pettymys kirjaan verrattuna, eikä minulla ollut juuri minkäänlaisia odotuksia tätä jatkoa kohtaan, ehkä niin oli parempi sillä en ainakaan pettynyt sen pahemmin.
Bella ja Edward ovat selvinneet ensimmäisen osan draamasta ja viettävät nyt suht ”normaalia” yhdessäolon aikaa. Bellan 18-vuotissyntymäpäivänä Cullenien luona Bella sormeensa haavan, jonka seurauksena Jasper menettää itsehillintänsä ja yrittää hyökätä hänen kimppuunsa. Rytinää ja rytkettä, Edward ottaa itseensä, ja päättää jättää Bellan ja häipyä perheensä kanssa Forksista. Tyttö särkee sydämensä, mutta pian lyöttäytyy Jacob Blackin seuraan ja asiat näyttävät olevan jo paremmin. Jacob paljastuukin ihmissudeksi ja siitä taas dramatiikka alkaa. Pian Alice tulee takaisin muutamien väärinkäsitysten seurauksena ja Bella lähtee vampyyrin kanssa Italiaan pelastaakseen itsemurhaa aikovan Edwardin. Ja näin. Kuulostaa jännältä, eikö?
Näyttelijäsuoritusten osalta Kristen Stewart oli petrannut tunteidenilmaisua. Stewart oli kauhea pökkelö ensimmäisessä osassa, eikä osannut lainkaan olla luonteva kameran edessä eikä samaistunut lainkaan hahmoon. Nyt hän oli parempi, niin ettei hurja myötähäpeän aalto vyörynyt ylitseni lähes jokaisen vuorosanan myötä. En kuitenkaan hehkuttaisi häntä vieläkään mitenkään loistavaksi: ensimmäisessä osassa hän oli huono, toisessa parempi. Pattinsonia ei hirveästi elokuvassa nähty, joten ei hänestä hirveästi voida mitään sanoa. Paitsi sen, että en vieläkään pidä hänestä enkä pidä häntä hyvännäköisenä. Taylor Lautnerin lihakset saivat kuitenkin kaltaiseni teinitytön sulamaan, mutten kuitenkaan hirveästi hullaantunut, ainakaan siinä määrin missä takanani istuvat ikäiseni teinit huokailivat ja kirkuivat onneissaan kun Jacob otti paitansa pois. Ashley Greene on hyvä, nätti ja siro näyttelijätär, ihan hyvä ja suht sopiva Alicen rooliin, Tulin myöhemmin ajatelleeksi, että hän oli toisen osan neljästä päähenkilöstä ainoa, joka todella samastui rooliinsa.
Ohjaajan vaihdoksen todella huomasi. Se ei ollut enää amatöörimaista ja Weitz osasi hyvin käyttää erilaisia elementtejä hyväkseen elokuvaa tehdessä. Pointsit siitä. Sudet olivat mielestäni lievästi sanottuna koomisia, ei sillä etteivät ne hyvin oli tehty, mutta siinä kohdassa missä Jacob ja Paul (?) alkoivat tappelemaan susina purskahdin raikuvaan nauruun enkä kyennyt lopettamaan naurua ainakaan viiteen minuuttiin. Ne olivat vain aika huvittavia ja tietokonetekniikan virheet näki niin selkeästi. Muiden ihmissutten näyttelijät eivät saaneet minun sydäntäni sulamaan, eivät olleet mitään söpöjä ja ihqutuksen ansaitsevia hemmoja.
Suuri tappelukohtaus Volterrassa oli mielestäni todella turha ja siinä oli yritetty hakemalla hakea hiukan actionia muuten aika vaisuun Italia-kohtaukseen. Volturit eivät olleet lainkaan sellaisia, millaiseksi kirjaa lukiessani heidät kuvittelin. Oli turhauttavaa nähdä näyttelijät, koska he olivat vain jotenkin liian nuorekkaan näköisiä about 1000 vuotisiksi vampyyriveteraaneiksi. Lisäksi tuli mieleeni, että Bellallahan on huono tasapaino ja kompastelee jatkuvat juostessaan (kirjan mukaan), mutta siitä huolimatta hän loikkii pitkin Volterran kivikatuja kuin aropupu konsanaan. Olisi kyllä ollut huvittavaa jos hän olisi rämähtänyt turvalleen kesken kohtauksen.
Elokuvan loputtua takani istuneet tytöt ja monet monet muut olivat aivan haltioituneena ja huokailivat onnensa kukkuloilla. Itse olin hiukan hämmentyneenä elokuvan kummalisesta lopusta joka oli a) ihan väärässä kohdassa kirjaan verrattuna b) aivan äärettömän naurettava lopetus elokuvalle. Heitimme kritiikkiä kaverini kanssa odotellessame kyytiä kotiin ja olimme molemmat samaa mieltä mm. että Pattinson oli aivan kauhea rimpula, vaikka Edwardin kuuluisi olla lihaksikas. Huhhuh, hiki nousi otsalle Pattinsonin paljasta pintaa katselessa, tuskanhiki meinaan.
Kaiken kaikkiaan Uusikuu oli ihan miellyttävä, ensimmäiseen osaan verrattuna hyvä, mutta kuitenkin vaisu ja erittäin kliseinen teini-ikäisille tytöille suunnattu draamapommi, jolla saadaan varmaa rahaa aikaiseksi. Oli kuitenkin pienoinen pettymys, koska tykkäsin kirjasta, mutta milloinpa jatko-osat, varsinkaan kirjoihin perustuvat jatkot, olisivat parempia. Turha odottaa mitään über sydäntenmurskaajaleffaa, koska silloin Uusikuu ei toimi, jättäkää vain aivot pöydälle ja katselkaa elokuva tyhjä katse silmissä ja hirveästi mitään odotuksia mielessä ei kannata olla, silloin toimii ihan hyvin.
