Tätä on jo jonkin aikaa tullut odoteltua! Taas vaihteeksi tarjotaan Stephen Kingin tarinoihin pohjautuva elokuva, joka on genreltään täysin muuta kuin kauhua. Tällä kertaa luvassa on toimintajännäri, nimeltään Dolan’s Cadillac, joka on (tietämättömille sanon tämän) nimensä mukaisesti huikea osa koko kertomusta, uskokaa tai älkää.
Koulun opettaja Robinson (Bentley) saa kuulla, että hänen vaimonsa Elizabeth (Vaugier) on ollut ratsastusretkellä todistamassa kauhistuttavaa rikosta Nevadan autiomaassa. He joutuvat välittömästi suojeluun, sillä he ovat tekemissä ihmiskaupalla rikastuneen Jimmy Dolanin (Slater) kanssa, joka ei suvaitse hänen häikäilemättömien bisneksiensä sotkemista. Yhtenä iltana Elizabeth onnistuu kuolemaan autopommissa ja Robinson on heti selvillä, kuka on voinut olla kaiken takana. Robinson alkaa suunnittella julmaa kostoa…
Vaikka novelli on Jeff Beesleyn käsissä muuntaunut turhankin monesti nähdyksi toimintatrilleriksi, homma skulaa ja pääseepä silloin tällöin tyypillinen King-kauhuilu myös oikeuksiinsa, mikä on vaan hyvä asia. Homma alkaa mennä tasaisin menoin, pitäen yllään kuuman ilmapiirin, mutta noin tunnin päästä tilanne muuttuu, kun olo on vielä tukalampi ja alkaa tuntea ahtaanpaikan kammoa elokuvan parhaimmassa osuudessa. Ja vaikka leffa olikin ihmeen lyhyt kestolta, se tuntui pitkältä.
Näyttelijöinä vain Wes Bentley ja Christian Slater hoitavat näyttelijätyön rutiinilla. Etenkin Slater tulkiten Jimmy Dolania tunteella ja antaakseen hänestä kaikin puolin iljettävän kuvan, jotta katsoja ei tuntisi hahmoa kohtaan sääliä. Emmanuelle Vaugier jää hiukan Elizabethina ohueeksi, mistä hiukan miinusta.
Kokonaisuutena kaikin puolin kelvollinen, alle puolitoista tuntinen jännäri, joka olisi voinut vielä höylytä pikkuisen (esimerkiksi käsikirjoitus-puolelta) antaakseen täydellisen kuvan itsestään. Kyllä tämän onneksi muutaman kerran katsoo, sen verran viihdyttävä kokemus on kyseessä.
