Timantit ovat ikuisia on seitsemäs James Bond-sarjan elokuva, ja Sean Conneryn viimeinen kerta Bondina. Connery ei ollut Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, jossa hänet korvasi George Lazenby. Lazenby sai paljon kritiikkiä suorituksestaan, minkä takia hän lähti ja Sean Connery suostui palaamaan vielä kerran James Bondin rooliin. Nyt kerron vähän elokuvan juonesta.
Agentti 007 (James Bond) löytää arkkivihollisensa Ernst Stavro Blofeldin salaisesta tehtaasta, missä Bond huomaa yllätyksekseen, että Blofeld kloonaa itseään. Bond tappaa kloonit ja uskoo myös tappaneensa ”oikean” Blofeldin. Bond saa pian kuulla, että Etelä-Afrikassa salakuljetetaan timantteja. Bond saa M:ltä tehtäväkseen selvittää, minne timantit menevät ja sitten hänen pitää hakea ne. Mutta tehtävän aikana tapahtuu paljon yllätyksiä, ja Blofeld paljastuu olevan elossa ja tämä vangitsee Bondin. Pystyykö Bond pakenemaan Blofeldin luota ja saamaan timantit?
Timantit ovat ikuisia on huomattavasti humoristisempi kuin edeltäjänsä (Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa), mikä sai jonkin verran kritiikkiä. Minusta on kuitenkin hyvä, että tässä elokuvassa palattiin Bond-elokuville tuttuun melko kevyeen tunnelmaan. Jos tätä elokuvaa ajattelee Hänen majesteettinsa palveluksessa jatko-osana ja odottaa samanlaista synkkää tarinaa, silloin tulee pettymään. Mielestäni elokuvaa kannattaa ajatella itsenäisenä elokuvana, vaikka tämä tavallaan on hieman jatkoa aiemmalle elokuvalle. Mielestäni elokuva on silti pääasiassa itsenäinen elokuva, niin kuin lähes kaikki James Bondit ovat.
Guy Hamilton ohjaa elokuvan hyvin ja onnistuu pitämään tunnelman sopivana. Hamilton ei ole onnistunut tuomaan kaikkiin näyttelijöihin syvyyttä, mutta toisaalta Bondeissa monien hahmojen kuuluukin olla varsin pintapuolisia. Hamiltonin ohjaus ei siis ole mitään kovin erikoista, mutta kuitenkin hyvää ja johdonmukaista. Elokuvan musiikista vastaa John Barry, joka on säveltänyt sarjan 12 ensimmäistä elokuvaa. Sarjan musiikki on lähes joka elokuvassa loistavaa ja niin on tässäkin. Musiikki ei ole kovin paljon muuttunut, mutta mielestäni siihen ei ole tarvettakaan, koska musiikki on yhä oikeahenkistä ja hienon kuuloista. Elokuvan alkutunnari on suorastaan loistava, ja ehdottomasti yksi sarjan parhaimmista.
Sean Connery näyttelee tässäkin elokuvassa oikein mainiosti James Bondia. Hän ei ole tässä elokuvassa yhtä innostunut kuin esim. Salainen agentti Istanbulissa, missä hän oli täynnä intoa ja päättäväisyyttä, mutta hän on silti varsin innostuneen oloinen ja välittää yhä hahmostaan. Connery on elokuvassa varsin humoristinen Bondina, mutta ei kuitenkaan sorru ylireagointiin, vaan pysyy mukavan hauskana, mutta osaa myös olla vakava. Jill St. John on tässä elokuvassa klassinen ”Bond-tyttö”. Hänen hahmonsa Tiffany Case on salakuljettaja, eli kyseessä ei ole tyhmä ja seksikäs nainen. John tekee hahmostaan toki nätin, mutta tämä osaa myös tapella ja toimia tositilanteissa. John ei ole yksi parhaimmista ”Bond-tytöistä, mutta on kuitenkin hyvä ”Bond-tyttönä.”
Bernard Lee näyttelee yhä mainiosti Bondin tiukkaa pomoa, Lois Maxwell suoriutuu hyvin flirttailevana ja huumorintajuisena Moneypennyna ja Desmond Llewelyn tekee taas oikein mainion suorituksen nerokkaana mutta äreänä Q:na. Llewelynissä huomaa elokuvan aikana kokemuksen tulosta, sillä tämä on jo hänen kuuden kerta Q:na. Nyt Llewelyn esittää Q:ta varmalla tavalla ja on saanut vahvan otteen hahmosta.
Norman Burton tekee ihan ok työtä Felix Leiterinä, joka on Bondin ystävä ja liittolainen, mutta Burton ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen valinta. Hän ei tuo kovin hyvin esille Felixille ominaisia piirteitä, kuten hyvää huumorintajua, vaan tekee hahmostaan hieman liian vakavan. Mutta Burton ei ole kovin suuressa roolissa, eli se ei haittaa paljon. Charles Gray tekee ihan hyvän suorituksen Blofeldina, mutta ei niin hyvää kuin esim. Telly Savalas teki aiemmassa Bondissa. Grayn ulkonäkö ei oikein sovi hahmoon, mutta näyttely on silti aika hyvää ja kohtauksiin sopivaa. Graykään ei siis kuitenkaan ollut paras mahdollinen valinta elokuvaan, mutta ihan hyvä valinta kuitenkin.
Vaikka Timantit ovat ikuisia -leffassa kaikki näyttelijät eivät olleetkaan parhaita valintoja, näyttelijäkaarti on kokonaisuutena varsin vahva. Elokuva tempaisee tosi hyvin mukaansa ja pitää otteessaan koko ajan. Elokuvassa on paljon huumoria, mutta ei kuitenkaan liikaa, niin kuin olen sanonut. Timantit ovat ikuisia on tosi hyvä Bond-elokuva sekä mitä mainiointa ja rentoa ajanvietettä.
