Vaikka elokuvassa on välillä melko skitsokin tunnelma, niin tämä kyllä jaksaa pitää otteessaan.

4.4.2005 18:15

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Fight Club
Valmistusvuosi:1999
Pituus:139 min

Kun Fight Club aikoinaan ilmestyi teattereihin, niin kriitikot tyrmäsivät koko leffan. Yleisö kuitenkin mieltyi leffaan. Elokuvaa on moitittu melko väkivaltaiseksi. Se saikin monessa maissa ikärajakseen kahdeksantoista. Ei tämä elokuva ole ainakaan omasta mielestäni niin väkivaltainen kuin usein sanotaan. Olen kyllä nähnyt väkivaltaisempiakin elokuvia. No, on tämän leffan väkivalta tosin aika realistisen näköistä. Eikä myöskään elokuvan anarkistisuus ollut minusta pahasta. On vain hyvä asia, että tällaisiakin tehdään. Fight Club on muutakin kuin pelkää tappelua ja anarkismia. Se on hyvin tehtyä taidetta. Tämä ei kuitenkaan sorru ylitaiteellisuutteen. Tämä leffa pistää hienosti kyseenalaiseksi nyky-yhteiskunnan menon.

Leffan kertoja (Norton) on töissä vakuutusyhtiössä. Hän on hyvin toimeentuleva, mutta hän kärsii unettomuudesta. Mies käy syöpäpotilaiden ryhmäterapioissa, vaikkei hänellä olekaan syöpää. Siellä hän tapaa Marla Singerin (Bonham Carter). Myöskään Marlalla ei ole syöpää. Sitten miehemme elämä kokee mullistavan käänteen. Hän tapaa omituisen hepun, Tyler Durdenin (Pitt). Tylerilla on varsin anarkistinen filosofia. Hän uskoo kivun tuottamiseen ja hänellä on muutenkin omituisia ideoita. Sitten kertoja ja Tyler perustavat tappelukerhon.

Vuonna 1999 valmistui paljon outoja leffoja. Tämä on kylläkin niistä paras. Vaikka elokuvassa on välillä melko skitsokin tunnelma, niin tämä kyllä jaksaa pitää otteessaan. Elokuva jää kyllä katsojan mieleen. Ja loppuratkaisu on varmasti yksi ikimuistettavimmista ja oudoimmista. Tässä tilanteet vaihtuvat nopeasti, mutta silti älykkäästi, eikä sorru samanlaiseen hyppelyyn kuin esimerkiksi Matrix.

Myös toteutuspuoli on todella hyvä. Tappelut näyttävät todella aidoilta ja verta ei pelätä näyttää. Tosin varsin hupaisa juttu oli, että vaikka tappelussa kaverilta menisi purukalusto tohjoksi, huulet halki ja nenä murskaksi, niin silti seuraavana päivänä töihin mennessä on vain musta silmä ja laastari poskessa. Brad Pitt osoitti ainakin minulle, ettei ole mikään teinityttöidoli, vaan mieshän osaa oikein näyttelläkin. Myös Edward Norton ja Helena Bonham Carter ovat todella hyviä näyttelijöittä.

Arvosteltu: 04.04.2005

Lisää luettavaa