Ennen tätä ensimmäistä elokuvaa Uuno esiintyi lyhyissä sketseissä television Spede Showssa. Hahmon saaman suuren suosion myötä Spede Pasanen uskalsi vuonna 1973 lähteä tekemään aiheesta kokoillan elokuvaa. Elokuvan käsikirjoituksen tekivät Spede Pasanen ja Vesa-Matti Loiri ja sen ohjauksesta vastasi Ere Kokkonen.
No niin (yskäisee) ja sitten paneudutaan itse elokuvaan: Uuno rakentaa tee-se-itse -menetelmällä viulun ja opettelee kirjeopiston kautta soittamaan sitä. Viulisti-Uuno alkaa menestyä ja rahaa tulee, mutta samalla katoaa vapaa-aikaa. Lopulta Uuno päättää kuitenkin lopettaa viulistin hommat ja ryhtyä taas elämään tavallista laiskaa elämäänsä.
Elokuvan alussa näemme kuinka Uuno ja Elisabeth menevät naimisiin (sama nähtiin uudelleen vuoden 1977 Uuno-elokuvassa Häpy Endkö?). Samalla selviää myös Uunon koko nimi. Vaikka elokuva onkin jo ehtinyt huimaan 32 vuoden ikään jaksaa se silti edelleen naurattaa. Mukana elokuvassa ovat myös Uunon parhaat kaverit (Härski Hartikainen ja Lettunen), joiden kanssa Uuno päivisin pelaa kasinoa. Simo Salmisen roolihahmo tunnettiin tässä ensimmäisessä elokuvassa vielä nimellä Lettunen (myöhemminhän hahmon nimi muuttui parikin kertaa). Mielestäni Vesa-Matti Loiri on kuin tehty Uunon kenkiin. Kukaan muu ei olisi ikinä osannut esittää Uunoa niin loistavasti kuin Loiri esitti jo tässä kaikkien aikojen ensimmäisessä Uuno-elokuvassa. Myös Marjatta Raita sopii hyvin Uunon vaimon rooliin. Uunon appiukko ja anoppi eivät vielä tässä vaiheessa olleet mukana kuvioissa.
Tämän ensimmäisen Uunon saaman suuren suosion myötä elokuvalle tehtiin parin vuoden kuluttua jatko-osa nimellä Professori Uuno D.G. Turhapuro, eikä tämä suinkaan ollut viimeinen Turhapuro, kuten kaikki tietävät. Turhapuro-elokuvat ovat mielestäni hyviä, koska niiden huumori on melko ajatonta ja myös oikeasti hauskaa ja lisäksi sen vuoksi ettei niissä kiroilla turhaan.
Tämä oli hyvä aloitus Uuno-elokuvien sarjalle.
Jos siis päätät katsoa kotimaisen komedian, voin huoletta suositella tätä, sillä tässä elokuvassa riittää hauskaa koko sen 84-minuuttisen keston ajan. Loppuun todettakoon vielä, että kyllä se Uuno on numero YKSI! Edelleen.
nimimerkki: Juki
