Kun Boris Karloffin ja Béla Lugosin valovoimaisuus 1930-luvulla selvisi elokuvatuottajille, on heidät sen jälkeen nähty yhdessä jos toisessakin filmissä loistamassa samanaikaisesti. Kassamagneetteina toimivat herrat onnistuivat taidokkuudellaan lääkitsemään surkeammatkin rainat vähintään keskiverrolle tasolle, ja laadukkaammat kauhupläjäykset (kuten vaikkapa Ruumiinsieppaajat) saivat taas imettyä itseensä kauhuikoneista vielä lisää väristysvoimaa. Black Friday ei sijoitu kumpaankaan ääripäähän, vaan jää ansaitusti niiden välille.
Kuolemaan tuomittu tohtori Sovac (Karloff) antaa ennen teloitustaan eräälle nuorelle lehdistön edustajalle muistikirjansa, joka sisältää merkintöjä hänen aiemmista kokeistaan. Muistiinpanot alkavat kesäkuun 13. päivästä, perjantaista, jolloin tohtorin vanha ystävä George Kingsley (Ridges) joutuu auto-onnettomuuteen. Kingsleyn hengen säästämiseksi tohtori suorittaa hänelle salaisen aivoleikkauksen, jossa hän hyödyntää gangsteri Red Cannonin aivoja. Kingsley toipuu, mutta hänen käytöksensä ja persoonallisuutensa eivät ole enää entisellään. Tästä seuraava hallitsematon tapahtumavyyhti pakottaa tohtorin vaikeiden valintojen eteen.
Täytyy sanoa, että odotin Black Fridaylta vähän enemmän. Elokuvan idea on tuttua tohtori Jekyll ja herra Hyde -muodonmuutossekoilua, mutta mukaan on onneksi sekoitettu myös gangsterielementtejä ja ihmissuhdehötäkkää. Alkukohtaus käynnistää filmin hyvin eikä vauhdin hidastumista tarvitse pelätä, mutta liian ennalta arvattava juoni välillä lässäyttää tunnelman.
Vaikka trailerit ja julisteet lupaavat toista, on Lugosin rooli gangsteripoppoon Marnayna jätetty harmillisesti vain taustapaperiksi. Karloff sen sijaan on saanut jälleen luvan kantaa hullun tohtorin takkia, ja sen hän tekee tutulla tyylillään saaden hipun inhimillisyyttä esille kuivasta hahmostaan.
Kaikeksi onneksi näyttelijäkaarti on valittu taitavasti pienimpiä sivurooleja myöten. Stanley Ridges eläytyy hienosti ja uskottavasti kaksoispersoonallisuuden piinaamana Kingsleynä, ja naisellista särmää elokuvaan taas tuo Anne Nagel.
Vaikka Black Fridayn juoni on kaavamainen ja ohjauskin korkeintaan mukiinmenevää, on pieni kunnioitus silti paikallaan. Elokuva olisi nimittäin pärjännyt hyvin myös ilman Boriksen ja Bélan kaltaista tähtikaksikkoakin, ja sitä ominaisuutta ei sen kilpasisarilta löydy.
