Oscar-voittaja Eddie Redmayne on elokuvan pääosassa Lili Elbe, tanskalainen taiteilija, joka syntyi miehenä. Tarina kertoo hänen muutosprosessinsa naiseksi sekä hänen avioliittonsa kohtalon (vaimoa esittää Oscarin arvoisesti Alicia Vikander).
Tom Hooper ohjasi elokuvan ja hän maalaa laveilla vedoilla. Hänen kuvansa on selkeää, viivyttelevää, jopa harrasta.
En usko, että tätä aihetta olisi yhtään tiivistetymmin tai jäsennellymmin pystynyt selittämään. Katsoja tarvitsi aikaa pureutuakseen tämän hahmon mielenmaisemaan, motiiveihin, haluihin, psykologiaan.
Jos kerronta olisi hutaissut miehen muutosprosessin naiseksi, olisi se jäänyt aivan liian stereotyyppiseksi, mustavalkoiseksi, yksitahoiseksi – mikä olisi detrimentaalista, koska elokuvan tarkoituksena on kuitenkin antaa katsojan ymmärtää miksi.
Eddie Redmayne on ihana. Nousi ihan arvostamieni näyttelijöiden kärkiluokkaan tämän roolin avulla. Miksi? Joku saattaa sanoa hänen vääntelevän naamaansa tai olevan ärsyttävä, mutta tämä on näyttelijöiden ikuinen tasapainoteltava nuoralla kävely – tehdäkö hahmosta sympaattinen vai aito? Ja tässä roolissa, jos missä, se kysymys on keskiössä. Yksi vaikeimmista saavutuksista, joita on elokuvien historiassa varmaan nähty, sillä Redmaynen on jopa pakko valita vaihtoehdoista jälkimmäinen. Elokuvassa on useita kohtauksia, jossa pohditaan tälläisen tilanteen kaikkia puolia. Onko Lili mieleltään sairas? Onko tämä vain vitsiä? Onko tämä vain tilapäistä? Joten siksi Redmaynen on tähdättävä täyteen aitouteen, realistisuuteen. Hänen on esitettävä tämä hahmo täysin sellaisena kuin hän on – mikä ei lähtökohtaisestikaan ole helppoa, koska Lili on koko elämänsä teeskennellyt olevansa jotain, mitä ei ole. Siksi hänen roolityönsä ei ehkä ole kivoin, tai mukavin tai samaistuttavin edes. Mutta se vangitsee täydellisesti sellaisen ihmisen psyykeen, jolla on tälläinen kohtalo.
