Nykyaikana amerikkalaisen draaman laaduntae alkaa olemaan kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: sijoitetaan tarina pikkukaupunkiin, lisätään siihen mahdollisimman paljon tavallisia ihmisiä ja annetaan tuotanto jollekin pikkustudiolle. Aiemmin sivuosa-näyttelijänä tunnetun Thomas McCarthyn ohjaama ja käsikirjoittama Station Agent täyttää hienosti nämä kriteerit ja olikin viime vuonna ilmestyessään varsinainen hitti, kuitenkin vain lähinnä kriitikoiden keskuudessa. Tuloksena olikin nippu eri festivaalien palkintoja, mutta kuten laadukkaidenkin draamaelokuvien yleensä käy, varsin pian tätäkään elokuvaa ei enää kukaan muista.
Station Agent tempaa mukaansa heti pelkän lähtöasetelman perusteella. Elokuvan pääosassa on New Jerseyssä asuva, Peter Dinklagen hienon vähäeleisesti tulkitsema Fin MacBride. Finin elämän ainoa vakava kiinnostuksen kohde on junat ja kaikki niihin liittyvä. Ihmisistä Fin on saanut aika lailla tarpeekseen, sillä hän kokee olevansa kyllästynyt huomion keskipisteenä olemiseen. Keskipisteenä olemiseen riittää se, että Fin poikkeaa muista ihmisistä olemalla lyhytkasvuinen. Omaan rauhaan tarjoutuukin oiva mahdollisuus kun hän yllättäen perii syrjäisen ja ränsistyneen juna-asemarakennuksen keskeltä ei-mitään. Siis suoranainen unelmien kohde Finille. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan, kun samalle pihalle on asettunut hellyttävän hölmönoloinen ja varsinaiseksi suupaltiksi osoittautuva kahvilanpitäjä Joe (Bobby Cannavale), jolle Finin ilmestyminen kuvioihin tylsyyden keskelle on kuin keidas keskellä aavikkoa. Vielä sattuman kaupalla kun kuvioihin ilmestyy vastikään poikansa menettänyt Olivia (Patricia Clarkson), on Finin turha yrittää viettää elämäänsä rauhassa. Mutta niin kuin yleensä tämänkaltaisissa tarinoissa käy, muodostuu täysin erilaisen kolmikon välille pikkuhiljaa kaunis ystävyys, jonka siteet tulevat tarpeeseen tarinan edetessä.
Tämän elokuvan viehätystä on loppujen lopuksi vaikea kuvailla. Elokuvan juoni ei ole kovinkaan erikoinen ja ympäristökin on kovin tavanmukainen. McCarthy kuitenkin onnistuu saamaan aikaiseksi varsin erinomaisen ja ominaislaatuisen tunnelman heti alusta saakka ja lopputulos on vähintäänkin onnistunut sekoitus keveää ja koskettavaa draamaa. Muutamissa kohtauksissa on vaarana liiallinen sormella osoittaminen, mutta nämäkin karikot onnistutaan lopulta välttämään. Kaiken tämän lisäksi, kuin koristeeksi kakun päälle, Station Agent tarjoaa nipun hienoja näyttelijäsuorituksia. Me likes.
nimimerkki: Juha
