Uunolla ja hänellä appiukollaan, vuoristoneuvos Tuuralla, on hieman erimielisyyksiä. Nimittäin Tuuran mielestä hänen tyttärensä on naimisissa täysin väärän miehen kanssa ja sitähän Uuno ei voi käsittää. Mutta kun Uuno ja hänen vaimonsa päättävät erota, näyttää kaikki hyvältä ja appiukkokin on (taas) onnensa kukkuloilla. Mutta sitten yhtäkkiä, pienen onnettomuuden seurauksena Uunolta menee muisti, ja sen jälkeen kaikki asiat alkavat mennä niin pieleen kuin vaan voi…
Kuudes ja kaikkien aikojen toinen kokonaan väreissä kuvattu Turhapuro-elokuva vuodelta 1982 kantoi nimeä Uuno Turhapuro menettää muistinsa. Elokuvan käsikirjoitti ja tuotti Spede Pasanen ja ohjauksesta vastasi monesta muusta Turhapuro-ohjauksesta tuttu Ere Kokkonen.
Vesa-Matti Loiri tekee tässä elokuvassa mielestäni yhden parhaista rooleistaan Uunona. Edelle menevät ainoastaan Uuno Turhapuro armeijan leivissä ja Uuno Epsanjassa. Simo Salminen esittää hyvin myös humalaista, ja tämä (ainakin minulle) sai aikaan makeimmat naurut Uunon toilailujen lisäksi. Tapio Hämäläinen näyttelee myös hyvin hermoromahduksen partaalla olevaa johtaja Tuuraa, joka sekoaa nähdessään Uunon kaikkialla mihin vain päänsä kääntääkin.
Elokuvassa nähdään myös Pentti Siimes, joka oli mukana jo vuotta aiemmin valmistuneessa Uuno Turhapuron aviokriisi -elokuvassa. Tässä elokuvassa Siimes esittää autokorjaamon työntekijää, joka Härski Hartikaisen (Pasanen) käskystä esiintyy kuitenkin psykiatrina ja tutkii Uunon appiukkoa. Mielestäni elokuvan hauskin kohta on se, jossa Härski Hartikainen menee ostamaan kännissä olevalle Sörsselssönille viinaa, jotta tämä selviäisi.
”Sen pitäis saaha pullo viinaa, et se selviäis.”
Mielestäni Uuno Turhapuro menettää muistinsa on erinomainen elokuva, ei kuitenkaan paras, mutta ei huonoinkaan. Elokuvalle tehtiin seuraavana vuonna (1983) jatko-osa nimeltään ”Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin”.
Suosittelen tätä kaikille Suomi-viihteen ja Turhapuro-huumorin ystäville. Valitse siis tämä, niin et varmasti tule pettymään.
nimimerkki: Juki
