Eräästä ranskalaisesta luostarista, läheltä Saksan rajaa, löytyy seinään muurattu ruumis. Yrmypoliisi Niemans, johon tutustuimme elokuvassa Purppuravirrat, alkaa selvittämään tapausta, johon liittyy halvatusti raatoja, uskonnollista symboliikkaa, hihhuleita ja sakemanneja.
No huh, olipa taas leffa. Purppuravirrat 2 – Ilmestyskirjan enkelit on edeltäjäänsäkin synkempi, rujompi, väkivaltaisempi ja karumpi. Nämä seikat eivät kuitenkaan tee elokuvasta parempaa kuin Purppuravirrat, mutta takaavat silti hienon trillerikokemuksen. Viihtymisessä auttavat myös hienot näyttelijäsuoritukset. Jean Reno on loistava, ja leffa saa ehdotonta plussaa myös miehestä, joka on synonyymi pahikselle, hyvälle näyttelijälle, äijälle ja vaikka mille: Christopher Leestä. Valitettavasti elokuva saa myös miinusta siitä, että Lee viihtyy ruudussa aivan liian vähän.
Purppuravirrat 2 ei ole must see-pätkä, tai maailman parhaita leffoja, mutta hyvä elokuva se on. Kevyestä popcorn-viihteestä ei tosiaan voida puhua, sillä heikkohermoisia katsojia ei juuri armahdeta, leffa on todella rankka ja synkkä. Suosittelen vuokrausta, aika varma valinta tämäntyyppisten leffojen ystäville.
