Uskomattoman hypetyksen ympärilleen kerännyt elokuva antaa viitteitä siitä, mitä katsojat nykyään haluavat nähdä.
Ensinnäkin, elokuva on täysverinen musikaali, joita nykyään tupsahtelee Disneyltä enää harvoin. Eritoten elokuvan alku on rytmitetty hyvin ja pitää kiinnostuksen yllä. Nauraa saa jatkuvasti, tarinaan on upotettu pikkuhauskoja juttuja kuin Don Rosan Ankka-sarjakuviin konsanaan. Hahmot ovat myös kiinnostavia (ja hyvännäköisiä…).
Tarina ei ole perinteisimmästä päästä, eikä elokuvan alussa voi tietää mihin juoni lähtee kulkemaan. Sisaruussuhteiden käsittely animaatioissa on melko harvinaista, mikä myös painottaa kaiken kaikkiaan elokuvan ainutlaatuisuutta. Draamaa löytyy.
En avaa henkilöhahmoja enempää, mutta sivuhuomautuksena on pakko todeta että petyin siihen, miten ohueksi Elsan tarina ja hahmon käsittely lopulta jäi. Toinen harmittava seikka – joka laski elokuvan tasoa kokonaisuutena – oli ”hassunhauskat” sivuhahmot, enkä tarkoita tällä edes lumiukkomies Olafia (joka yllättävää kyllä oli parhaita hahmoja).
Alun nopea rytmi valitettavasti jämähtää siinä vaiheessa kun päästään lumimaisemiin. Tarina muuttuu ennalta-arvattavaksi, pateettiseksi ja kliseiseksi. (Sen lisäksi pitkin elokuvaa mieleen tupsahtelee liuta muiden elokuvien kohtauksia ynnä muita yksityiskohtia, mikä on toisaalta hauskaa, mutta herättää kysymyksen siitä oliko tässä loppujen lopuksi mitään niin omaperäistä.)
Kaiken kaikkiaan elokuva oli positiivinen yllätys, mutta olisin kovasti kaivannut siihen syvällisempää otetta kuin vain Elsan murjotus. Disney-teoksena keskitasoa parempi, eritoten kun ottaa huomioon viime vuosien hudit.
[stars=3,5]
