Ferdinando Baldi ei ehkä aivan kuulu niiden maineikkaimpien italialaisten ohjaajien joukkoon, jotka saivat nostetta uralleen spaghettiwestern-buumin aikana. Baldin ohjausten joukosta löytyy kuitenkin aivan kelpo länkkäreitä, kuten Goodbye Texas sekä Blindman. Vuonna 1969 julkaistu Forgotten Pistolero (Il pistolero dell’Ave Maria) kuuluu myös ohjaajan parhaimpien länkkäreiden joukkoon. Elokuvan traaginen kostotarina pohjautuu kreikkalaisen mytologian tarinaan Oresteesta. Koska juoni sisältää monia käänteitä ja paljon draamaa, niin tämän enempää juonikuvioita on turha paljastaa etukäteen.
Il pistolero dell’Ave Maria ei siis ole mikään aivan tyypillinen kostotarina. Ohjaaja Baldi ei selvästikään halunut mennä sieltä missä aita on matalin, sillä tätä elokuvaa työstettiin yhteensä viiden käsikirjoittajan kanssa. Vaikka elokuvan kesto onkin noin 80 minuuttia, niin käsikirjoittajat saivat mahdutettua tähän noin kahden tunnin mittaisen elokuvan ainekset. Dramaattisia juonenkäänteitä riittää, ja osa elokuvan päähahmoista saa lopulta kokea traagisen kohtalon. Forgotten Pistolero ei siis ole vain yhden tai kahden päähahmon varassa, sillä tarinan keskiössä olevan perheen jokaisella jäsenellä on tärkeä asema juonen kulun kannalta.
Roberto Predagion erinomainen soundtrack ansaitsee ilman muuta oman kappaleensa. Predagio matkii paljon Ennio Morriconen tyyliä tällä soundtrackilla, mutta en näe tätä huonona asiana sillä Predagio tekee kaiken Morriconea kunnioittaen. Itse teemakappale Ballata Per Un Pistolero (Ballad of a Gunman) olisi voinut aivan hyvin olla Morriconenkin sävellys, sillä sen verran kaunis kyseinen sävellys on. Teemamusiikkia käytetään myös tarpeeksi elokuvan aikana, ja se jää varmasti soimaan katsojan päähän.
Forgotten Pistolero on täynnä draamaa ja suuria tunteita, joten näyttelijöiden täytyi laittaa kaikki peliin tässä elokuvassa. Leonard Mann on ehkä hieman puinen pääroolissaan, mutta annetaan se anteeksi sillä tämä oli vasta toinen elokuvarooli hänen urallaan. Sen sijaan Luciana Paluzzi on varsin hyvä juonittelevan Anna Carrascon roolissa. Spaghettiwesterneissa nähdään harvemmin vahvoja naisrooleja, mutta Forgotten Pistolero tekee poikkeuksen tämän asian suhteen ja hyvä niin.
Vaikka Il pistolero dell’Ave Maria onkin mielenkiintoinen spagu, niin aivan täydellinen se ei kuitenkaan ole. Elokuvaa katsoessa tulee muutamissa kohdissa sellainen tunne, että päähenkilöiden taustoja olisi voinut käydä läpi vieläkin enemmän. Alkupuoliskolla menee myös pieni hetki ennen kuin juonesta saa kunnolla kiinni, ehkäpä tämänkin olisi voinut korjata pienellä käsikirjoituksen hiomisella.
Pienistä heikkouksistakin huolimatta Forgotten Pistolero on katsomisen arvoinen spagu. Draamaa ja suuria tunteita täynnä oleva juoni tarjoaa jotain sellaista, mitä keskiverto spaghettiwesternit eivät pysty tarjoamaan. Myös Roberto Predagion kaunis soundtrack on yksi hyvä syy katsoa tämä elokuva, sillä tämä soundtrack kuuluu genren parhaimmistoon. Pienemmälle huomiolle jäänyt Forgotten Pistolero on oman genrensä hiomaton timantti ja unohdettu helmi.
