Ken olisi uskonut Mika Kaurismäen ohjaavan suomalaisen puskafarssin. Tuskin Kaurismäki elokuvaa sellaiseksi tarkoitti, mutta yhdistelmä parisuhdepelleilyä, rikollisten ajojahtia ja komediaa pakottaa tarinan kulun hupaisiin yhteensattumiin. Ukkoja, akkoja ja yhdenyönhoitoja pursuaa sisään ikkunoista ja ovista.
Elokuva perustuu Petri Karran kehuttuun romaaniin. Haarautuvan rakkauden talo sijaitsee meren rannalla, Helsingin kalleimpiin kuuluvassa Kuusisaaressa. Talossa asuu eroava pariskunta (Hannu-Pekka Björkman ja Elina Knihtilä). Kumpikin haluaa lietsoa mustasukkaisuutta ja kotiin tuodaan hyvännäköistä seksiseuraa. Tässä vaiheessa ovet ja ikkunat Haarautuvan rakkauden taloon on jätetty jo apporaolleen. Sisään pursuavien ukkojen ja akkojen tulvaa ei pysty estämään. Tarinassa on alusta asti hurjasti käänteitä ja kierroksia. Hitaimmat eivät edes ennätä nauraa jokaiselle vitsille. Suomalaiseksi komediaksi
Haarautuvan rakkauden talo naurattaa kiitettävän usein.
Mika Kaurismäki on valinnut elokuvaan monia tunnettuja näyttelijöitä ja tehnyt heistä enemmän tai vähemmän karikatyyrimäisiä tyyppejä. Kaurismäen vanhoista tutuista roolin ovat saaneet mm. Kari Väänänen, Irina Björklund ja tietysti Martti Syrjä.
Päähenkilöistä on pyritty saamaan realistisempia. Björkmanin ja Knihtilän riitelyssä on puhdasta raivoa, mutta sen keskelle joutuminen pitäisi tuntua katsojastakin epämiellyttävältä. Elina Knihtilä ei lunasta tälläkään roolilla ansaitsemaansa paikkaa maamme kiitetyimpänä naisnäyttelijänä. Siihen olisi ollut loistava tilaisuus kohtauksissa, joissa Knihtilä saa vastanäyttelijäkseen maneereihinsa tukehtuvan Kati Outisen.
Mukavaksi piristykseksi Haarautuvan rakkauden talossa on myös uusia näyttelijäkykyjä. Mieleen jää erityisesti maksullista tyttöystävää näyttelevä Anna Easteden. Tohmajärveläissyntyinen kosmopoliitti on tehnyt uraa Hollywood-mallina ja ollut kuulema ehdolla Alias-sarjaan. Suomalaisista elokuvista hän mainitsee suosikikseen Uuno Turhapurot.
Haarautuvan rakkauden talo käy jatkuvasti ylikierroksilla. Tasapainoiseksi elokuvanautinnoksi henkilöitä ja tapahtumia on liikaa. Tekijät hurahtavat vauhtisokeuteen, jolloin yksityiskohdat falskaavat. Monia tunteenpurkauksia
ja humalaisia mussutuksia olisi voinut hioa ylimääräisillä otoilla.
