Typerä erikoisuudentavoittelu ja shokeeraaminen on vältetty.

27.7.2006 02:02

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Transamerica
Valmistusvuosi:2005
Pituus:103 min

Transamerica on omalla tavallaan järkyimpiä ja vaikeimpia elokuvia mitä on muutaman vuoden sisään tehty. Vaikea elokuva ei tällä kertaa tarkoita mutkikasta juonta tai monitahoista tulkittavaa sanomaa, eikä onneksi myöskään samaa tekovakavuutta, mihin kaiken maailman Crässit ja (depressing) History of Violence mätänevät.

Seksuaalisiin vähemmistöihin tartutaan elokuvateollisuudessa silloin tällöin, ja tämän hetken suurin ilmiö ko. sektorilla lienee Brokeback Mountain. Itse en ole sitä vielä nähnyt.

Transseksuaalisuus on kuitenkin Transamerican idea. Bree (Huffman) on sukupuolenvaihdosleikkausta odottava, vielä tällä hetkellä rakenteellisesti miespuolinen ihminen. En kerro juonesta tämän enempää, sillä se ei ole pääasia. Oudon elämäntilanteen tunnelmia ja faktoja selitetään juuri sopivasti, ei liikaa. Tarinaa punotaan erittäin kauniisti, asiallisesti ja ymmärrettävästi. Sisältöä riittää, ja se on heti merkki siitä että pahin ja vakavin ansa eli typerä erikoisuudentavoittelu ja shokeeraaminen on vältetty. Hirveät ihmiset ja rumat elämäntilanteet säväyttävät toki, se takaa ettei juttu jää ainakaan hampaattomaksi. Kokeneemmallakin elokuvaihmisellä on varmasti täysi työ pitää päänsä järjestyksessä ja toiminnassa, niin raskas emotionaalinen ja psykologinen pommi on luvassa. Joka ilta tällaista ei kestäisi katsoa, mutta eihän näin loistavia elokuvia löydykään niin usein.

Vaikka puhun ”pommista”, on sanan tarkoitus vain korostaa elokuvan erinomaisuutta. Elokuvasta ei siis tule lainkaan huonoa oloa, mihin saa varautua joidenkin muiden draamojen kohdalla.

Draamakomedia on ihan hyvä valinta genreksi. Rakenteessa on toki pienet puutteensa, kuten turha road-movie -painotteisuus. Se on kuitenkin aika pieni haitta. Kliseet on kierretty suurelta osalta, ja silloin kun tavanomaisessa elokuvassa paha muuttuu täysin hyväksi niin Transamerica on realistinen ja muuttaa kaikkein lohduttomimpiakin tilanteita kärsivällisesti asteittain.

Elokuvan nimestä voi tehdä helposti päätelmän, että kyseessä on pieni piikki konservatiivisuutta ja suvaitsemattomuutta kohtaan. Jutun katsominen tukee havaintoa selvästi. USA:n vastustaminen on nykyisin suorastaan rasittavan muodikasta kaikilla taiteenaloilla, mutta kun se ei ole itsetarkoituksellistaja annos on pieni niin se toimii. Nyt voi tietysti spekuloida, ettei leffan nimellä ole yleensä mitään merkitystä, vaan filmattu osuus ratkaisee. Sanottava on kuitenkin, että Transamerica ottaa sillä pienellä otteellaan kantaa huomattavasti uskottavammin kuin esimerkiksi MTV:n lantakärpänen Green Day. Huutomerkki.

nimimerkki: Organismi

Arvosteltu: 27.07.2006

Lisää luettavaa