Turhan pitkä leffa näin hatarille juonikuvioille. J.T. Walsh tekee oivan sivuroolin koviksena poliisina.

14.2.2005 11:35

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Persons Unknown
Valmistusvuosi:1996
Pituus:99 min

Leevi and the Leavings lauleskeli 80-luvun alussa varsin osuvasti ”kun tarjoaa parastaan, voi varkailtakin varastaa”. Osuvasti ainakin näin asiayhteydestä irroitettuna ja Vaarallinen seuralainen –rainaan yhdistettynä, sillä George Hickenlooperin ohjaama leffa kertoo varkaasta, joka varastaa varkailta, jotka ovat varastaneet varkailta. Simppeliä, eikö totta?

Tarinan päähenkilö Jim Holland (Montegna) on lähes kliseisesti lain väärällä puolella temppuileva ja alkoholiongelmainen ex-poliisi. Kaikki muuttuu, kun nuori kaunis neito Amanda (Lynch) änkee Hollandin syliin – mutta vain sen verran, että saa varastettua nykyään turva-asennuksia asentavalta mieheltä muutaman tärkeän paperin. Poliisin vainulla Holland alkaa jäljittää epäilyttävästi käyttäytynyttä nuorta naista. Ja voihan sen arvata, että Amandalla on pahat mielessä. Sitä sen sijaan on vaikeampi arvata, että Amandalla on apunaan rullatuolissa kulkeva vielä kauniimpi sisar (Watts) ja pari idioottia äijää.

Kun nuorten rikollisten suunnitelma valkenee Hollandille, hän päättää hyötyä näiden törttöilystä. Tuloksena on paljon kärsimystä ja pino ruumiita. Rakkaustarinaakin viritellään petettyjen ja pettäjän välille. Loppuratkaisu voisi olla paljon nerokkaampi.

Elokuvaa tähdittää itse Naomi Watts, joka viime vuonna nappasi itselleen Oscar–ehdokkuuden 21 grammaa –leffan tiimoilta. Mutta kymmenen vuotta sitten Watts ei ollut vielä nykyisessä vireessään, vaikka sympatiaa kertyykin rullatuolissa istuen. Kummisetä III:n Joey Zasana paremmin tunnettu Joe Mantegna ilmeilee tutusti miespääosassa ja murahtelee kahden kauniin naisen keskellä ilottomasti. Kelly Lynchillä olisi hahmossaan eniten potentiaalia, mutta potentiaaliksi se myös jää. Autuaammille näyttämöille jo siirtynyt J.T. Walsh tekee oivan sivuroolin koviksena poliisina.

Vaarallinen seuralainen on turhan pitkä leffa näin hatarille juonikuvioille. On helppo uskoa usean katsojan nukahtavan lopun venyttelyn aikana. Trillerille tyypillistä jännitystä ei löydy nimeksikään, kahden kärsivän rakkaustarinakin on nostettu enemmän pinnalle kuin itse jännitys. Kyseessä on silti omat ansionsa omaava leffa. Kertakatselun arvoinen, mutta ei tippaakaan enempää.

Arvosteltu: 14.02.2005

Lisää luettavaa