Toisesta maailmansodasta on väännetty jo niin monta leffaa, ettei tässä enää osaa laskea montako niitä on jo. Voisi jo luulla, että aiheesta on otettu jo kaikki irti. Mutta sota oli kuitenkin melko laajalle levinnyt ja kosketti miljoonia ihmisiä, joten ei aiheet ihan äkkiä lopu. Tämä leffa kuitenkin poikkeaa hieman muista sotaleffoista. Tässä kuvataan sotilaita, mutta taisteluja ei hirveästi nähdä. Tämä leffa ei kuitenkaan saanut ilmestyessään hirveästi huomiota. Pyhimyksiä ja sotilaita tuli teattereihin ilman, että kukaan huomasi. Siitä huolimatta tämä leffa on kerännyt palkintoja monilla elokuvafestivaaleilla.
On joulukuu 1944. Saksalaiset teloittavat Belgian Ardeneilla useitta amerikkalaisia sotavankeja. Pieni ryhmä amerikkalaisia sotilaita pääsee pakoon. He ovat jumissa keskellä vihollisaluetta aseenaan vain yksi kivääri, jossa on vain neljä luotia. Heidän onkin pyrittävä välttämään saksalaisia ja pääsemään turvaan. Sitten joukko törmää tiputettuun englantilaiseen lentäjään, jolla on tärkeitä tietoja, jotka hänen pitää toimittaa liittoutuneiden päämajaan.
Vaikka tässä kuvataankin sotilaita, niin tässä ei juurikaan kuvata taisteluja. Pyhimyksiä ja sotilaita kuvaakin enneminkin metsässä hiiviskelyä ja vihollisten väistelemistä. Tosin hyvin tämä tuo esille sodan järjettömyyden. Mutta nyt näytetään enemmänkin sitä, mitä sota tekee ihmismielelle. Yksi on tullut sodan aikana kyyniseksi ja menettänyt uskonsa Jumalaan. Eräs toinen sotilas on taas sekoamispisteessä. Hän näkee usein harhoja. Mutta myös sodan verisyys tulee melko hyvin esille.
Onpa ohjaaja Ryan Little saanut tähän varsin osaavan porukan mukaan. Kukaan näyttelijöistä ei ole iso stara, mutta todella hienoa näyttelijätyötä he tekevät. Seuraamamme ryhmän jäsenet ovat tosin aika samankaltaisia kuin useimmissa muissakin sotaelokuvissa, mutta se ei menoa haittaa. Hahmot ovat kuitenkin melko uskottavia. Uskottavuutta vielä lisää se, että päänäyttelijät ovat alle kolmekymppisiä ja sen ikäisethän sodassa lähinnä taisteli.
