Steven Spielbergin ohjaustöiden joukkoon mahtuu lähes kaikkea. Schindlerin lista tuntuu olevan aivan eri planeetalta muiden ohjausten kanssa. Se ei ole tyypillisen siirappinen, eikä Amerikan lippua näy missään (!?). Se on tositarina miehestä, natsipuolueen jäsenestä, Oskar Schindleristä (Neeson), joka sodan aikana huomaa, kuinka epäinhimillisessä tilanteessa juutalaiset elävät.
Ylistetty, rakastettu, vihattu… Schindlerin lista on yksi tärkeimmistä elokuvista ja siksi se tulisi nähdä. Sen visuaalinen voima on omaa luokkaansa, ja mustavalkoisena tuntuu välillä kuin katsoisi aitoa dokumenttia. Monet kohtaukset syöpyvät katsojan päähän pysyvästi. Mainittakoon esimerkiksi ”lumisade”, huussikohtaus, punapukuinen tyttö ja loppukohtaus. Elokuvan loppuvaiheilla on myös ikimuistoinen kohtaus, mutta ei varmasti siinä mielessä kuin sen on tarkoitettu olevan. Liam Neeson on siinä täysin jäykkä puu-ukko, mutta samalla pitäisi vetää tunteellinen kohtaus läpi. Tämän hetken ajan Schindlerin lista vaikuttaa komedialta. Tämä herra Neeson vetelee touhun läpi samalla ilmeellä, eikä Ben Kingsleyn näyttely ole paljon sen hetkauttavampaa. Yllätys, yllätys, sivurooleista löytyy tämänkin elokuvan hienoimmat henkilöt niin näyttelijöinä kuin myös leffan henkilöinä. Ralph Fiennes (Punainen lohikäärme) kyynisenä natsina on kiistatta vastenmielisen tyyppi koko teoksessa. Lisäksi hänen palvelustyttönsä, jonka leffanimiä tai oikeaa nimeä en muista, on toinen päällimmäisenä mieleen porautunut näyttelijä.
Juutalaismurhat ovat tässäkin leffassa häijyä katseltavaa. Enemmän veren sijasta pyrkii Spielberg vaikuttamaan katsojaan henkisesti ja tämä toimii. Nappi otsaan kenelle vaan, koska vaan ja missä vaan. Muutamien turhien minuuttien saksinta oli antanut potkua Schindlerin persuksille. Kolmituntinen leffa ei puuduta, mutta silti muutamat ei niin tärkeät jutut olisi voinut leikata pois ilman, että elokuvan tehokkuus olisi kärsinyt tippaakaan. Paras Spielberg, hieno sota-aiheinen elokuva, kunnioitettava suoritus, mutta viiteen pisteeseen vaaditaan vielä hieman enemmän.
Pitkä leffa on jaettu kahdelle levylle, mikä häiritsee vähän. Kuitenkin sieltä sohvan pohjalta on hyvä nousta välillä vaihtamaan levyä. Ääninä on DD 5.1 ja DTS. Ne toimivat kohtuullisesti, mutta mitään ennennäkemätöntä äänimaailmaa ei luoda.
nimimerkki: Viisas
