Suzy (Harper) on saapunut Saksaan tanssikouluun. Koulussa kuitenkin tapahtuu kummia. Yksi oppilaista löydetään raa’asti teurastettuna ja muutakin outoa tapahtuu. Ja homma vain pahenee.
Suspiria on Dario Argenton tunnetuimpia elokuvia. Ei mikään ihme, sillä elokuva on aivan ansaitusti ansainnut kulttimaineensa omassa genressään. Suspiria aloittaa myös Argenton noitapiiristä kertovan trilogian. Onpa myös jotkut myöhemmät kauhuelokuvat ottaneet ideoita tästä. Suspiria sisältää oleellisimmat perusasiat, jotka kuuluvat hyvään kauhuelokuvaan.
Juoni ja käsikirjoitus eivät ole kaksisia, mutta kuten muissakin Argenton elokuvissa, tässäkin on tunnelma se tärkein seikka. Kauhutunnelmaa luodaan mainiosti musiikin ja ääniefektien avulla. Myöskään ei sorruta kovin paljon selittelemään ja näyttämään asioita, vaan paljolti jätetään myös katsojan mielikuvituksen varaan. Katsojaa piinataan tehokkaasti ja usein suorastaan odottelee, kun jotain hämärää tapahtuu. Katsoja saadaan tehokkaasti pelkäämään lukuisilla pikkujutuilla, kuten yllättävillä väkivaltatapahtumilla ja monilla muilla keinoilla.
Myös visuaalisesti Suspiria on huippuluokkaa. Kirkkaita värejä käytetään tehokkaasti hyväksi ja muutenkin visuaalisella näyttävyydellä saadaan tunnelmaa luoduksi. Monta väkivaltakohtausta elokuva ei sisällä, mutta ne harvat kohtaukset ovat sitäkin graafisempia. Jotkut kohtaukset eivät kenties sovi herkemmille ihmisille. Joissakin kohdin tulee aika ikävää jälkeä. Vertakin kyllä roiskahtaa runsaasti. Huomaa kyllä, että kyseessä on tekoverta tai jotain muuta punaista ainetta. Mutta ei se kuitenkaan vähennä kohtausten tehoa. Väkivaltakohtauksissa ei sentään mennä minnekään mässäilyn puolelle.
Suspiria on oivallinen kauhuelokuva, joka on omiaan kauhuelokuvien ystäville katsottavaksi mahdollisimman pimeässä huoneessa ja mahdollisimman rauhallisissa olosuhteissa. Tämä on oivallinen elokuva niille, joita giallot kiinnostavat.
