Tuskin ensimmäisen Frankensteinin tapahtumat ovat päässeet loppuun kun Mary Shelley (Elsa Lanchaster) myrskyisenä iltana alkaa kertomaan tarinalleen jatkoa. Frankensteinin luomus (Boris Karloff) ei kuollutkaan tuulimyllyn palossa vaan on elossa. Paroni Frankenstein (Colin Clive) kiidätetään vaimonsa Elizabethin (Valerie Hobson) luo ja hirviö on jälleen vapaalla jalalla. Tämä on alkuasetelma ehkä yhdelle kauhun parhaalle luomukselle Frankensteinin morsiammelle.
Frankensteinin hirviö vaeltelee vapaana pitkin metsiä, tulee vangituksi ja karkaa, ja jopa ystävystyy sokean miehen kanssa. Hirviö tulee ihmismäiseksi ja oppii nauttimaan pienistä elämän iloista, kuten viinistä ja sikareista ja jopa puhuu. Samaan aikaan todellinen paha tohtori Pretorius suostuttelee tohtori Frankensteinin luomaan uuden olion, naisen tällä kertaa. Elokuva huipentuu Frankensteinin morsiammen luomiseen ja pikaiseen tuhoamiseen.
Karloff The Uncanny tekee yhden parhaimmista rooleista väärin ymmärrettynä ja pohjimmiltaan hyväntahtoisena hirviönä, ja jopa ylittää 1931 tehdyn ykkösosan roolisuorituksen. Muut hahmot näytellään kohtuudella, mutta erikoismaininnan ansaitsee tohtori Pretoriusta näyttelevä Ernest Thesiger, joka on loistelias viekkaana, mutta yhtäkaikki todellisena pahana.
Frankensteinin morsian ylittää ensimmäisen elokuvan moninkertaisesti. Musiikki on huikeaa, tarina on parempi ja Boris Karloff ylittää itsensä moninkertaisesti. Tunnelma ylittää siis kaiken tähän mennessä nähdyn. Toisin sanoen tämä on elokuvan historiaa joka sekunti.
nimimerkki: sami-san
