S.E. Hiltonin yleissivistykseen kuuluvan klassikkokirjan Me kolme ja jengi (The Outsiders, 1967) filmatisointi tuli sitten eteeni eräänä päivänä. Kirjan olin lukenut ja se oli ollut minusta hyvä. Odotin tältä elokuvalta suhteellisen paljon, olihan se Kummisetä-ohjaaja Coppolan ohjaama ja mukana oli paljon kuuluisia näyttelijöitä. Mikä muka olisi estänyt tätä olemasta uusi Stand by me?
Elokuva kertoo 14-vuotiaan Ponyboyn elämästä vastakkainasettelun kahtia jakamassa kaupungissa. Ponyboy on rasvis ja joutuu siksi toistuvasti hankaluuksiin kaupungin läntisen osan rikkaiden snobisten kanssa. (siinä typerässä videoversiossa snobis oli näemmä poliittisista syistä suomennettu poppari, mutta kirjan mukaan kyse on snobareista joten uskomme sen) Pony asuu kahden isoveljensä, Darryn ja Sodapopin kanssa ja heidän elämänsä on kovaa. Eräänä iltana Pony ystävänsä Johnnyn kanssa kohtaa snobistytön, Cherry Valancen, mutta vaikka tyttö vaikuttaa mukavalta, on seurauksena astetta rajumpi yhteyden otto Cherryn poikaystävän kanssa, joka päättyy verisesti…
Juoni on sinäänsä mielenkiintoinen ja tarina on hyvä. Se peilaa mielestäni oivallisesti tuollaisen vastakkainasettelun järjettömyyttä kuitenkaan tuomitsematta ihmisiä. Se on hyvä nuorisokuvaus niistä pitäville.
Sitten koittaa tämän arvostelun yllätys, eli mielestäni tämä elokuva ei kuitenkaa ollut kovin hyvä. Itseasiassa olin varsin pettynyt, kuinka huono se olikaan. Se alitti odotukseni ja suuhun jäi kitkeränpuoleinen maku.
Elokuvan vikana on se, että se on sekava, eikä kerronta toimi. Kirjaa lukemattoman lienee täysin mahdoton päästä henkilöistä kärryille, sillä tämä elokuva ei todellakaan esittele niitä. Se on surullista, sillä kirjassa parasta olivat mielestäni nimenomaan hyvin rakennetut henkilöhahmot. Eikä se tietenkään riitä, vaan myös tarinan kuljetus tökkii todella pahasti. Juttuun ei saada mukaan minkäänlaista tunnetta, kun tahti on väliin aivan liian kova ja välillä liian hidas. Tuloksena on rosoinen ja mitäänsanomaton kokonaisuus, joka ei kirjan lailla kosketa tai edes säväytä. Katsojalle on nimittäin täysin yhdentekevää, mitä tuntemattomille hahmoille tapahtuu. Täytyy tietenkin huomioida, että tämän on Coppolan uran alkuvaiheilta ja ehkä aikakin on syönyt pläjäystä, mutta tuskin tämä on kummoinen silti koskaan ollut. Tosin elokuvassa vilahtelee sellaisia ”nerokkaita” kikkoja, jotka ovat saattaneet olla aikoinaan vaikuttavia, mutta nykyään ne ovat vain omiaan lisäämään epätasaista yl!
eiskuvaa.
Elokuvassa parasta ovat ehdottomasti näyttelijät, jotka ainakin tekevät parhaansa puolikehittyneiden hahmojensa eteen. Myöhemmin Liftariinkin eksynyt C. Thomas Howell on lähes sympaattinen ja Matt Dillon tekee ihan hyvän roolisuorituksen. Näyttelijätyö onkin pitkälti se tekijä, että elokuvan jaksoi katsoa loppuun edes yhden kerran.
Kokonaisuutena The Outsiders on siis harmillisen huono elokuva ja esimerkki siitä, miten kirjafilmatisointia ei tule tehdä. Aineksia olisi ollut huomattavasti parempaan elokuvaan, jopa ikimuistoiseen klassikkoon, mutta sellaista ei tälläkertaa tullut. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä, miten heikolle perustalle FF Coppolan ura on rakennettu, joten suosittelen lähinnä faneille. Katsottava ainoastaan kuvitusta kirjasta mielessä, muille tätä leffaa ei hyvällä sydämmelläkään voi suositella. Valitettavasti. Olisin niin mieluusti kirjottanut tähän loppuun lämpimän suosituksen.
nimimerkki: Sano mitä sanot
