Ajattelin aloittaa perjantai-illan vieton jollakin hiuksia nostattavalla trillerillä, mutta koska ilmeisesti inhoan itseäni valitsin The Roommaten. Elokuvahan on muodikkaasti uusversio vuoden 1992 jännäristä Nuori naimaton nainen. Jo pelkkä remaken leima ja pätkän yleinen laatu pistävät miettimään mitä tässä oli tarkoitus uusia ja miksi…
Nuori Sara (Minka Kelly) aloittaa opinnot muodin alalla saaden oitis uuden ihastuksen (Cam Gigandet) ja kämppäkaverin Rebeccan (Leighton Meester). Rebeccasta alkaa pikkuhiljaa paljastua sairaita puolia, mutta tunnelman luomisen sijaan elokuva tyytyy lähinnä esittelemään julkaisuaikansa hittibiisejä ja elokuvan vaatesuunnittelijan luomuksia. Sitten kun se pelottelu alkaa, elokuva lataa kehiin niitä ärsyttävän tuttuja hyppysäikäytyksiä mutta kuten monet kauhun asiantuntijat ovat todenneet; niillä ei ole mitään arvoa ellei tunnelmaa ole luotu onnistuneesti. Ja tässä tapauksessa jännityksen lataamisena ovat saaneet toimia ne edellä mainitut yhden kesän ihmebiisit ja trendikuteet.
Elokuva ei siis edes yritä kosiskella kauhufaneja, vaan se on selvästi tehty kauhuelokuvia silloin tällöin ikärajan salliessa osteleville massateineille. Verta tulee vasta lopussa ja silloinkin hillitysti ja aavemainen tunnelma loistaa koko leffan ajan poissaolollaan. Näyttelijöiden esiintyminen on innotonta ja väsynyttä, mutta ihmekös tuo kun hahmot ovat pahvia. Yritä siinä eläytyä kun roolihahmo ei tunnu kiinnostavan edes näyttelijäänsä. Sarasta henkilönä ei selviä juuri muuta kuin että tämän pikkusisko kuoli traagisesti ja että pakkomielteinen ex-poikaystävä ei tajua suhteen päättyneen aikaa sitten. Hänen uusi poikaystävänsä vaikuttaa niin ääliömäiseltä kännisten naisten pokailijalta, että tuntui karmealta tajuta että katsojan pitäisi sympata tätä ja Rebecca on vain… no hullu. Rebeccan menneisyyttä valotetaan kyllä mutta niin alleviivaavasti että tämä menettää melkein kokonaan tehonsa.
No mutta jo ensimmäisen puolen tunnin aikana oli päivänselvää ettei kyseessä edes ole kauhuelokuva. Se on trillerielementeillä varustettu muotinäytös, jonka aikana valot kyllä räiskyvät ja kaunista pintaa riittää, mutta sisältöä sitäkin vähemmän.
