Steven Soderberghin ohjaama ja vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Traffic kertoo huumeista, niiden kauppaamisesta ja käyttämisestä. Usean tarinan ja hahmon voimin etenevä elokuva keskittyy sekä Meksikoon että Yhdysvaltoihin syventäen juonen myös yhteiskunnalliseksi tarinoinniksi viranomaisten taistellessa huumeita ja huumerikollisuutta vastaan.
Visuaalisesti Traffic on hyvin jopa edukseen erottuva, sillä tehokeinona käytetään voimakkaita värityksiä: Meksikossa tapahtuvat kohtaukset ovat keltaisen sävyisiä ja Yhdysvalloissa sinisen. Tämä ei yhtälö ei päde koko ajan, mutta värien avulla luodulla tehokeinolla katsoja aistii hyvin kulttuurierot mm. virkavallan toiminnassa; tai siltä väriratkaisu visuaalisesti vaikutti omiin silmiin. Mihinkään rasittaviin stereotypioihin tai piilorasismiin elokuva ei kuitenkaan missään vaiheessa sorru.
Trafficin suurimpana vaivana on ajoittain esiintyvä suuri ponnettomuus ja lievä ylipituus. Joka tapauksessa rauhallinen tahti palvelee tarinaa oivallisella tavalla, ja näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, parhaassa vedossa on Michael Douglas huumeviraston pääjehuna ja huolestuneena isänä, joka joutuu perheen sisällä kohtaamaan huumeitten maailman. Myös Benicio del Toron rooli meksikolaisena poliisina on erityisen mainittavan arvoinen.
Traffic on melko tyypillinen 2000-luvun alun elokuva, joko ylipituudessaan ja miltei mitättömässä musiikissaan yhdistelee monta tarinaa luoden silti mielenkiintoisen ja rauhallisen kokonaisuuden. Varoituksen sananen kuitenkin paikallaan, sillä kärsimättömät katsojat saattavat leffaa katsellessaan tylsistyä jossakin vaiheessa melko pahasti.
