Andy on kasvanut jo monta vuotta eteenpäin leikkiajoistaan 18-vuotiaaksi aikuiseksi ja on nyt lähdössä opiskelemaan, mistä lelut eivät ole oikein mielissään. Koska Andy ei enää leiki, on lelujen kohtalona joutua viettämään kenties loppuelämä ullakon uumenissa hyllytettyinä. Mutta laatikoiden kanssa tapahtuu sekaannus ja lelut päätyvätkin ullakon sijaan päiväkodista, missä he tuntevat olonsa aluksi hieman vieraaksi. Kun tarinassa edetään, joutuvat itse lelut aina Woody-nukkea ja Röh-possua myöten pohtimaan, minne he lopulta kuuluvat ja minne he lähtevät ilman heille rakasta Andy-poikaa.
Etenkin Buzz Lightyearin ja Woodyn suomenkieliset dubbaukset ovat erittäin onnistuneita, kuten jo kahdessa ensimmäisessä sarjan elokuvassa nähtiin. Toy Story 3 on noiden kahden edeltäjänsä lailla mielikuvituksen rajoja rikkova, huumorin täyteinen ja niin aikuisille kuin lapsillekin mieluinen seikkailu ja tarina ystävyydestä, rohkeudesta ja hauskuudesta. Elokuvasarjan kolmas osa saattaa sarjan kunnolla päätökseen ja viihdyttää yhä usemman katselukerran jälkeen, katsoi elokuvan sitten joko 3D-lasit päässä teatterissa tai iltapäivällä televisiosta. Niin tai näin, on kyseessä kaikki kehunsa ansaitseva Pixarin tapaan loistelias perhe-elokuva, missä kaikki odotukset palkitaan ja elokuvan riemastuttava loppu saa kaikille hymyn suulle.
Toy Story 3:n käsikirjoitus on selkeä, sisältäen alun, keskikohdan ja lopun olematta liian sekava, mutta sisältäen kuitenkin vanhemmista sarjan elokuvista tuttuja elementtejä ja sekoittaen mukaan myös uusi piirteitä, kuten vaikkapa kokonaisia uusia hahmoja ja sen, että Andy onkin pikkupojan sijaan täysi-ikäinen opiskelija.
Toy Story 3 osaa viihdyttää lapsia ja saattaa jopa liikuttaa vakavamielisintäkin aikuista ja tuskin kukaan haluaa jäädä paitsi tämän elokuvan ainutlaatuisen mahtavasta sisällöstä, missä huumori ja uudet hahmot sopivat tarinaan yhtä hyvin kuin tapahtumapaikkana pääosin toimiva päiväkoti. Toy Story 3:sessa käytettävää parempaa tietokonetekniikkaa saa hakea, vaikka 3D-kokemus ei poikkea alkuperäisestä elokuvasta paljoakaan. Toy Story 3 ansaitsee paikkansa yhtenä vuoden 2010 parhaista elokuvista, siksi että se viihdyttää kaiken ikäisiä, sisältää mahtavia kohtauksia ja hauskaa huumoria, seikkailua ja draamaa sekoittaen noita kaikkia toisiinsa uskomattoman onnistuneella tavalla, mikä palkitsee niin fanien odotukset, kuin muunkin katsojakunnan tarjoamalla yhden 2000-luvun parhaista animaatioleffoista, tai animaatioista ylipäätään.
Tarinassa on huumorin ohella myös haikea tunnelma, minkä saattaakin osittain aavistaa jo siinä vaiheessa kun lelut saapuvat vieraaseen päiväkotiin ja tapaavat uusia leluja. Elokuvan loppupuoliskolla puolestaan on synkempiä kohtauksia, mikä on rohkeaa animaatioista puhuttaessa, mutta myös yksi leffan vahvuuksista tuoden mukaan uutta tuoreutta ja mielenkiintoista rohkeutta.
Jokainen on ollut joskus lapsi ja tietää, mitä lelut tällöin merkitsivät, mistä Toy Story 3 on vallan mainio esimerkki. Sen tietävät niin aikuiset kuin lapsetkin, joihin se vaikuttaa eritavoin yhtä voimakkaasti. Niin suurta syvyyttä ja vaikutusta ei usein nykypäivän leffoista löydä, mutta Toy Story 3 lunastaa kaikki lupauksensa viemällä sarjan upeasti päätökseen jääden animaatiotrilogiansa mestariteokseksi kahden edellisen osan rinnalle sukupolvia kiehtovaksi, mielikuvituksen rajoja hipovaksi animaatioklassikoksi.
