Winchesterin perhe joutui ensimmäisen kauden lopulla hyvin vakavan näköiseen auto-onnettomuuteen. Toinen kausi jatkuu siitä hetkestä mihin ensimmäinen jäi. Sam eikä muutkaan ”erityisistä” lapsista tunnu kykenevän pakenemaan karmeaa kohtalooan keltasilmäinen demonin pelinappuloina suuremmissa suunnitelmissa. Veljekset jatkavat metsästystä, mutta molempien mielessä piile epäilys keltasilmäisen demonin suunnitelmista. Tunnelmä kiristyy ja Dean tekee kaikkensa pelastaakseen pikkuveljensä noilta suurilta suunnitelmilta – maksoi mitä maksoi.
Supernaturalin ensimmäinen kausi sai suuret fanimäärät ympäri maailmaa. Miljoonat fanit odottivat kuolaten päästä näkemään toisen kauden ja saamaan selville Samin kohtalon. Todellakin! Itsekin odotin kieli pitkällä tätä toista kautta suuret odotukset mielessä – eikä faneja petetty, kaukana siitä! Toisen kauden kaikki 22 jaksoa johdattelevat katsojia kohti arvoituksien selviämistä, suurta loppuhuipentumaa, mutta valottaa myös veljesten todellisia tunteita metäsästystä, isäänsä ja oikein-väärin-moraalikysymystä kohtaan.
Jaksojen sisältö paranee jatkuvasti hienosta ensimmäisestä kaudesta, mikäli se on edes mahdollista. Tummanpuhuva, surullisen häivähtävästä tunnelmasta huolimatta komediaa ei todellakaan kursailla, vaan luonteenomaisia hauskuuksia lauotaan vieläkin enemmän. Henkilökohtaisia suosikkijaksoja olivat ehdottomasti 2×02 ”Everybody Loves A Clown”, 2×11 ”Playthings” ja 2×15 ”Tall Tales”. Everybody Loves A Clown sai minut itseni tuntemaan ahdistusta oman klovnikammoni vuoksi, mutta siksi jakso olikin vain kaksinverroin vaikuttavampi ja hauskempi. Playthings-jaksossa oli taas valtaisa nukkekokoelma ja taas omaa pelonkohdettani kutkutettiin (nukkekammo, sellainenkin minulla on). Tall Tales, ihan vain hienon hahmon, the tricksterin vuoksi! Nuo olivat omia ykkössuosikkejani, mutta kaikki jakson olivat hulvattoman hauskoja, sekä myös koskettavan surullisia.
Näyttelijät ovat loistavia. en voisi kuvitella ketään muuta kuin Jensen Acklesin Deanin rooliin vetämään dialogin hämmästyttävällä pokalla ja laukomaan parhaimpia vuorosanoja mitä Deanin suusta kuullaan! Jensen Ackles, you’re my hero. Mutta ei Jensen Ackles pelkkää huumoria ole: Deanin rooli saa synkemmän sävyn ja hahmo kasvaa kauden aikana. Jared Padalecki näyttelee hienosti tunnerikasta Samia ja joutuu nyt puskemaan läpi harmaan kiven Samin sisäisen kamppailun vuoksi – ja onnistuu todella uskottavasti. Hienot näyttelijät ovat kyllä rooleihin hoitaneet, todellakin. Pidin kovasti uusista hahmoista, joista osa nousee merkittäväksi myöhemmissä kausissa (esim. Jim Beaver). Hieno sivuhahmo, johon tykästyin suuresti oli Richard Speight, Jr. aka the trickster, mutta ikävä kyllä häntä ei nähdä kuin yhden jakson verran toisella kaudella – mutta sitten myöhemmissä kausissa…
Ohjaus ja käsikirjoitus ovat suuri vahvuus tässä sarjassa. Sarja ei kompastele typeriin mokattuihin jaksoihin eikä liiemmin ristiriitoja nouse esille. Sarjan luoja Eric Kripke toimii kauden toisena käsikirjoittajana ja tuottajana hienoa työtä tehden – alunalkaen keksittyään ylipäätään Supernaturalin. Erikoistehosteet ovat varsin hienoja ja hyvin uskottavia. Jakson käsittelevät jälleen kansanlegendoja ja tunnettuja hämäriä tapauksia historiassa (Croatoan-jakso), joita on mukautettu seuraamaan terävästi toisen kauden juonta. Salaisuudet ja arvoitukset paljastetaan sopivalla tahdilla jaksojen edetessä kohti kauden lopettavaa kaksoisjaksoa.
Supernaturalin toinen tuotantokausi on erinomainen jatko ensimmäiselle kaudelle. Jälleen kausi jää tiukkaan kohtaan ja katsoja palaa halusta päästä nauttimaan kolmoskauden hienoutta. Lopun kaksoisjakso on hieno lopetus: jännittävä, surullinen ja koskettava – ihan kyynel tulee silmään. Musiikkipuoli pelaa loistavasti (AC/DC, Blue Öyster Cult), ainakin rockista tykkääville. Toinen kausi on nautinnollista katseltavaa huumorin, toiminnan, kauhun ja draaman sekoituksena. Supernatural on oma henkilökohtainen suosikkisarjani ja en todellakaan pettynyt tähän kauteen – päinvastoin! Erinomainen sarja!
