Maksa ei ole halpa. Sen toteavat Pettämättömän suunnitelman pääveikot. Rahaa pitäisi nimittäin saada velipojan maksansiirtoa varten. Ja kun töistäkin tulee fudut, niin eiku ryöstöä suunnittelemaan.
Näitä ”tehdään-viimeinen-keikka-ja-sitten-lopetetaan-elokuvia” on tietty pilvin pimein, mutta nyt ei olla huonoimman seurassa. Toimintaa ryyditetään Tarantinon hengessä veriroiskeilla ja leffan yleisilme on muutenkin tyyliin sopivan musta. Tosin väliin mahtuu muutama ihme hairahdus ikäänkuin väärään leffaan, mutta kaikkiaan piristys Hollyhuttuilun keskellä.
Kuten sanottua perusjuoni ei tarjoa mitään uutta. Onneksi leffan tekijät eivät kuitenkaan ole tyytyneet perusratkaisuun, vaan tarinaan on sovitettu sivujuonteita. Hyvä niin.
Näyttelijäkunta on pääosin tuoreita tuttavuuksia. Niinpä jääräpäinen Sohvaperuna välttyy ennakkoasenteilta. Kuutiopäinen Gary Buseykin on onneksi vähäisessä sivuroolissa, eikä siitäkään kerkiä saada puistatuksia. Ukkelille on vaikea keksiä sopivaa roolia, mutta niin vaan lärvä tulee edelleen vastaan aika-ajoin eri tuotoksissa.
Pettämätön suunnitelmaa ei ole turhaan pitkitetty ja menee sopivana laatikko nollilla-elokuvana ihan mainiosti.
