Autiomaan ajotieltä löydetään ruumis luoti päässään. Todisteet viittaavat miehen tehneen itsemurhan, mutta sheriffi Ray Dolezal (Willem Dafoe) löytää kuolleen miehen taskuista epäilyttäviä johtolankoja. Jonkun aikaa tutkittuaan Ray päättää omatoimisesti vetää undercover-keikan esittäessään edellä mainittua raatoa, Bob Spenseria, jonka kuolemasta eivät hämäräheput ole saaneet vihiä, eivätkä oikeasti tiedä edes miltä miekkonen näyttää. Dolezalilla näyttää alkuun olevan hyvät saumat jutun selvittämiseen, mutta soppaan tulee mukaan myös rikospiirien huume- ja asesalakuljettaja (Mickey Rourke), FBI:n soluttautuja-agentti (Samuel L. Jackson) ja sekä tietysti tarinan femme fatale (Mary Elizabeth Mastrantonio).
Surullisenkuuluisan kulttimainetta niittäneen Speciesin ohjaaja Roger Donaldson onnistui saamaan meikäläisen katsomaan miehen tuikituntemattoman elokuvan, jonka pääosissa komeili kuitenkin ihan Hollywoodin niminäyttelijöitä. Aina luotettava Willem Dafoe pääosassa, jotenkin brucewillismäisellä tavalla cool Mickey Rourke pahiksena sekä totta kai Samuel L. Jackson, jonka varaan kykenee aina nojaamaan. Mary Elizabeth Mastrantoniolta olin vain kaksi täysin toisistaan poikkeavaa roolisuoritusta nähnyt (Scarface ja The Color of Money), joten vähän sivujuonena oli myös selvittää millaista settiä nainen on 1980-luvun jälkeen vetänyt. Kuinka ollakaan Daniel Pynen raapustama käsikirjoitus, Michael Seirtonin ja Michael Rizzon luoma tyyni aavikkomiljöö ja pari rautaista roolisuoritusta ovatkin jo hyviä syitä leffan katsomiseen.
Pynen on ottanut kässäriinsä selvästi vaikutteita ainakin film noirin perillisistä Chinatownista ja The Long Goodbyesta. New Mexicon pikkukaupungissa on lähes alati rauhallista, mutta ne kerrat, kun toimintaa tulee, niin sitä kanssa tulee. Aseet eivät leffassa paljoa pauku, mutta ehdottoman tyylikäs loppu autiomaassa antaa siihen kuitenkin mahdollisuuden. Ne harvat, mutta tärkeät laukaukset kruunaavat komeasti kokonaisuuden (actionina leffaa ei siis kannata ottaa). Roger Donaldson on selvästi ymmärtänyt käsikirjoittansa visiot ja koonnut niistä varsin nätin paketin ohjaustyökseen.
Willem Dafoelta olisin tosin näyttelijäpuolelta odottanut hiukan enemmän. Dafoen tulkinta hiljaisesta sheriffistä jää vähän puolitiehen varsinkin kun miestä on totuttu näkemään vähän kiivaimmissa hahmoissa. Mahdollisuuksia olisi ollut parempaakin, mutta kyllähän häntä katsoo. Mary Mastrantonion salaperäinen nainen-tulkinnasta puuttuu tiettyä mystisyyttä ja rooli tuntuu muutenkin vähän jollekin muulle kirjoitetulta. Ehkäpä esim. Geena Davisilta olisi tämä osa mennyt erittäin hyvin. Jäänviileät Rourke ja Jackson pistävätkin näyttelijäpuolella shown puoliksi jättäen muut näyttelijät varjoonsa. James Rebhorn ja Maura Tierney saavat tällä kertaa tyytyä statistin osiin.
Kaiken kaikkiaan White Sands on leffa, jota voi suositella modernin film noirin ystäville. Mainostekstinä menkööt vaikka: Chinatownia 1990-luvulla.
nimimerkki: JohnRambo
