Bringing out the Dead on todiste siitä, kuinka pohjalle mestariohjaaja voi vajota. Pahimmillaan hän voi yrittää kopioida aikaisempien menestysleffojensa niksejä luulleen, ettei katsoja millään voi tunnistaa näitä ennen käytetyiksi. Kaikkeen tähän ja vähän muuhunkin sortuu Martin Scorsese, tuo amerikkalaisen elokuvan suunnannäyttäjä, jolla taitaa nykyään olla ote todella hukassa.
Tositapahtumiin perustuvassa leffassa päästään ambulanssin kyytiin. Autossa istuu nimekästä porukkaa: Nicholas Cage, John Goodman, Ving Rhames, Tom Sizemore. Patricia Arquette riutuu pahasti, mutta vielä pahemmin asiat ovat Cagen esittämällä ambulanssikuskilla. Menneisyyden näyt sekoittavat unisessa mielentilassa olevan sankarin pään niin, että työnteosta ei tule mitään, saati sitten rakkauselämästä.
Mielenkiintoiselta vaikuttava elokuva pilataan osittain lapsellisuudella, osittain järkyttävällä suurieleisyydelle. ”Mä tarvitsen nyt ryypyn” -tyyliset kliseet Cage heittää haudanvakavasti ja Ving Rhames jauhaa epämääräistä, huonosti kirjoitettua tekstiä mm. Jumalasta. Jo pelkässä käsikirjoituksessa on niin paljon huonoa, ettei tästä mitään mestariteosta varmaan olisi saanut, mutta Scorsesen käsittelyssä se on sovitettu leffaksi aika törkeän huonosti. Ei ikinä, ei ikinä olisi uskonut, että Kuin raivon härän, Taksikuskin, Mafiaveljien jne. ohjaaja tekisi niin läpinäkyvästi liioitellun ja juoneltaan mitäänsanomattoman elokuvan kuin Bringing out the Dead on.
Nimimerkki: Viisas
